tiistai 25. kesäkuuta 2013

Kuvankaunis Northumberland

Matkalla sinivalkoisin... eikun Norwegianin siivin!

EasyBussilla Lontooseen.
Minsteracres!

Room with a view! (Nakyma huoneemme ikkunasta!)

Kartanon etelanpuoleinen rinne.

Kartanon itajulkisivua. Huoneemme on vasemmalla kulman takana.

Kartanon upea maisema pohjoiseen. Horisontissa siintaa Skotlannin kukkulat!

Englantilainen lepohetki.

Haravoimatta jaanytta nurmikkoa. Ihan kivat tyomaisemat.

Kylpyhuoneemme lasimaalaus. Hyvia suihkuhetkia kaikille!

Piha-alueen suihkulahde, jonka puhdistusta jatkamme huomenna.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Minsteracres!

Terve taas kaikki!

Taalla elama jatkuu. Pienia salasanaongelmia oli viikonlopun aikana, emmeka paasseet kirjoittamaan mitaan. Harmillisesti myos kameran usb-miniusb -johto jai kotiin, niin emme ole viela saaneet kuvia koneelle. Ehka saamme sellaisen joltakulta lainaan viela.

Silla valin voit kayda Minsteracresin (eli siis paikan missa olemme) kotisivuilla katselemassa kuvia. Taytyy kylla sanoa, etta kuvat eivat kerro koko totuutta. Maisemat ja kartano ovat paljon mahtavemmat kuin mita kuvat antavat ymmartaa. Linkki sivulla on tuossa sivun oikeassa laidassa, mutta laitan sen myos tahan:

http://www.minsteracres.org/

Tassa valissa voisi viela mainita, miksi ylipaataan olemme taalla ja mika paikka tama on. Minun (Jannen) opintoihin kuuluu kahdeksan viikon kieliharjoittelujakso englanninkielisessa maassa. Erinakoisten vaihtoehtojen ja rukousten jalkeen paadyimme tanne Minsteracresiin vapaaehtoisiksi kuudeksi viikoksi. Vapaaehtoisjakson jalkeen meille on viela kahden viikon loma, jonka aikana kiertelemme muutamissa paikoissa pitkin Englantia. Niista sitten myohemmin lisaa. Minsteracres (virallisesti Minsteracres Retreat Centre) on siis eraanlainen retriittikeskus, jossa jarjestetaan monenlaisia retriitteja/leireja/tapahtumia eri-ikaisille ihmisille. Paikka on aiemmin ollut katolisen Passionisti-jarjeston luostari, ja taalla asuu edelleen viisi jarjeston munkkia/nunnaa. He eivat kuitenkaan ainakaan meidan mielestamme ole mitaan stereotyyppisia munkkeja/nunnia, vaan ovat todella rentoja ja hauskoja ihmisia. Meidan lisaksemme taalla siis asuvat he, yksi kiinalainen mies seka yksi alankomaalainen vapaaehtoinen opiskelija. Han opiskelee myos englanninopettajaksi ja on myos tekemassa kieliharjoitteluaan ja sattumalta myos saavuimme paikalle samana paivana (han tosin on taalla yhteensa 10 viikkoa). Tama taalla asuva porukkaa muodostaa ''Communityn'' eli taalla asuvan yhteison. Lisaksi muutamia ihmisia kay taalla paivatoissa (mm siivoojia, kokki ja toimistovirkailija) ja heidan lisakseen taalla pyorii loputon maara vapaaehtoisia auttamassa keittiolla ja kaikenlaisissa muissa hommissa. Ennen kun paikka muutettiin luostariksi, oli tama englantilaisen katolisen Silvertop-perheen kartano. Paikan yhteydessa on myos kirkko, jossa paikallinen katolinen seurakunta pitaa jumalanpalveluksiaan (Passionistimunkit toimivat seurakunnan pastoreina).

Kaikki on siis taalla edelleen hyvin. Viime kerralla taisimme jaada siihen, kun saavuimme paikalle juna-asemalta. Paikan johtaja naytti meille huoneemme, joka oli yllatykseksemme aivan valtavan iso! Lahes meidan kampan kokoinen! Huoneessa on mukavan kokoinen parisanky, valtava antiikkinen vaatekaappi, kirjoituspoyta, lipasto, rullatuoli, kaksi nojatuolia, kokolattiamatto ja lavuaari. Lavuaarissa on tuttuun englantilaiseen tapaan kylma- ja kuumavesihanat erikseen ja tietysti lavuaarin eri laidoilla, jotta kasien peseminen on mahdollisimman hankalaa. Onneksi kuitenkin kuumavesihanasta ei ihan valittomasti tule tulikuumaa vetta, niin kasienpesu onnistuu mukavasti.

Huoneemme on paikan paatalossa, joka siis alunperin on ollut kartano ja sen paaosa on rakennettu vuonna 1758. Meidan huoneemme sijaitsee juurikin tuossa talon alkuperaisosassa! Eeppista! Huoneessamme on kaksi isohkoa ikkunaa, joista avautuu uskomattoman hieno nakyma talon itapuolelle. Vihreaa ruohoa, suihkulahde, valtavia puita ja vauhdikkaasti liikkuvia eri savyisia pilvia.

Viereinen huone on toinen talon vaen yhteisista oleskeluhuoneista, jossa on televisio, rajattomasti nojatuoleja, sohva seka kahvin- ja vedenkeittomahdollisuus. Ja tietysti lavuaari (kuten lahes kaikissa muissakin huoneissa). Eika tassa viela kaikki: kaytavan paassa oleva seuraava huone on kaytannossa vain meidan kaytossa oleva tilava wc/suihkuhuone, jonka erikoisuutena on kapea ja korkea ikkuna, jossa on yhta pyhimysta esittava lasimaalaus! Ihan kiva.

Niin ja siis huoneeseen laukut jatettyamme, kavimme johtajan (joka on erittain mukava) johdolla pienella tutustumiskierroksella ympari kartanoa. Samalla myos tutustuimme myos kartanon muihin vakituisiin asukkaisiin. Meidat otettiin erittain lampimasti vastaan ja olo on koko ajan ollut erittain tervetullut.

Muutama sana kartanosta ja sen tiluksista: kolme kerrosta, lukuisia huoneita, kaytavia, portaikkoja, vessoja, suihkuja, keittio, iso ja pieni ruokasali, kappeli, kirjasto, pari ballroomia (tanssisali tms), valtava kellari, iso vierastalo, valtavat piha-alueet, vihannespuutarha Peace Garden, valtavia jattilaispunapuita ja jaatavat maarat kaikkia muitakin eeppisia puita, kymmenia lampaita, lukuisia kanoja, kaksi hoperoa kissaa, sisapiha, Youth Centre (talo, jossa majoitustiloja lapsiryhmille), kirkko, eeppiset maisemat joka suuntaan (pohjoisessa nakyy Skotlanti) (talo sijaitsee maen rinteessa 300 m vedenpinnan ylapuolella), pari pienta jarvea (latakkoa), puistoalue, jossa paljon puita ja rhododendroneja. Ehkapa viela jotain muutakin, lisaillaan kun tulee mieleen.

Nyt jo muutaman paivan (kohta jo viikon!) taalla oltuamme olemme jo paasseet mukavasti sisaan talon rutiineihin. Normaalipaivat (ma-la) sujuivat aikalailla seuraavanlaisen aikataulun mukaan:

7.30 heratys
8.10 aamurukous
8.30 messu
9.00 aamupala
10.00-12.45 tyoaikaa
13.00 lounas
14.00-17.00 tyoaikaa
18.00 Rosary-rukous
18.15 iltarukous
18.30 paivallinen
19.30 hiljainen rukous
20.00 yorukous
22.00 nukkumaan

Heratys ja nukkumaanmenoaika eivat ole mitenkaan maarattyja, vaan jokainen heraa ja menee nukkumaan silloin kun haluaa. Rukoushetket ja messu pidetaan kartanon kappelissa, eivatka ne ole pakollisia. Hetket ovat olleet mielestamme mukavia ja olemmekin yleensa kayneet niissa kaikissa lukuunottamatta Rosary-rukousta (jossa rukoillaan Ave Maria 50 kertaa). Sunnuntain ohjelma on poikkeava, ja se on myos vapaapaiva. Sunnuntaina on kaksi seurakunnan messua, joihin osallistuu noin 100 ihmista yhteensa. Arkipaivien rukoukset ja messut ovat myos avoimia kaikille, mutta niihin osallistuu yleensa vain paikan asukit ja mahdollisesti joku muu.

Tyoajat ovat mielestamme ihan mukavat, eika tyota ole mitenkaan liikaa. Tahan mennessa olemme tiskanneet (keittiolla onneksi on pikatiskikone!), istuttaneet kukkia, kitkeneet rikkaruohoja, hoitaneet vihannespuutarhaa (mm. kaansimme maata, kerasimme pinaattia ja nostimme purjoja maasta), haravoineet ruohoa seka puhdistaneet suihkulahdetta ja sen marmoripatsasta. Mukavaa on ollut, saat ovat suosineet ja ainoastaan sunnuntaina on satanut paljon vetta. Mina mm. poltin niskasi perjantaina kun aurinko paistoi niin kuumasti.

Ruoka on myos ollut erittain hyvaa, mutta siita ehka myohemmin lisaa. Huomenna olemme menossa lounaan jalkeen Hexhamiin, joka on pieni kaupunki/kyla lahistolla. Ainakin torilla ja kaupassa tulee kaytya varmasti. Tassapa tekstia talla kertaa. Onnittelut jos jaksoit loppuun asti! Kommentit ja kysymykset ovat myos tervetulleita! Ensi kertaan!

Ella ja Janne

torstai 20. kesäkuuta 2013

Perilla ollaan!

Vaikka lahdosta on kulunut vasta muutama paiva, paljon on ehtinyt tapahtua. Reissu alkoi siis Oulun lentokentalta, jossa paketoimme rinkkamme hihnat tiukalle ja odotimme innokkaasti matkamme alkavan. Lento sujui hyvin, paasimme istumaan jopa Urho Kekkosen kaksoisolennon viereen! Voiko matka paremmin alkaakaan!!! Sylvikin oli luonnollisesti mukana kaytavan toisella puolella.

Helsinkiin saapuessamme jannitys tuntui vain tiivistyvan, silla Homeland/Isanmaan puolesta -tv-sarjaan addiktoituneina etsimme lentokentalta tv:ta, josta voisimme katsoa sarjan toisen tuotantokauden viimeisen osan. Toiveemme toteutui ja loysimme kaytavalta suljetun baarin edesta television, jota saimme katsella rauhassa lentokentalta ostettujen karjalanpiirakoiden ja prinssinakkien kera. Lentokentta naytti rauhoittuvan, ja kavimme tarkistamassa jo aiemmin mainitun portin 31 younia silmallapitaen. Emme kuitenkaan paatyneet nukkumaan kyseiselle portille, vaan siirryimme passintarkastuksen kautta uuden terminaalin puolelle, josta lentomme Lontoon Gatwickin kentalle lahtisi aamulla klo 8.10. Yo lentokentalla sujui oletetulla tavalla: Janne nukkui jonkin verran, mina pyoriskelin ja kuuntelin laheisesta vessasta kaikuvaa lintujen laulua. Luit oikein.

Aamulla Janne pohdiskeli aamupalaa nauttiessa, tulisiko ystavamme Urho jalleen samalle lennolle. Ja juuri samaan aikaan Urho kuin hidastettuna kaveli esiin mainostaulun takaa! (Eeppinen naurukohtaus.) Harmillisesti Urho ei paatynyt samalle lennolle kanssamme. Lento Gatwickiin sujui kuitenkin ihan hyvin ilman Urhoakin. Lentokentalla Janne huokaisi helpotuksesta rinkkojemme nakyessa tavarahihnalla. Matka EasyBussilla Lontoon Earls Courtille sujui torkkuen ja maisemia tuijotellen.

Syotyamme kinkkuananaspizzaa lahdimme kavelemaan rinkkojen kanssa 1,5 km paassa olevalle metroasemalle. South Kensingtonilta nousimme metroon King's Crossin asemalle, jonka laheisyydessa hotellimme odotti vastaanottamaan vasyneet matkaajat pienen kartanluvun jalkeen. Hotellivirkailijalla oli vaikeuksia lausua Jannen (lue: Janen) nimea seka tietaa oliko kyseessa mies vai nainen. Varaus oli kunnossa ja huone oli mukava. Huoneessa oli kaksi sankya, televisio ja lavuaari. Yhteiset vessat ja suihkut olivat kaytavan puolella.

Paivatorkkujen jalkeen lahdimme tutustumaan lahialueeseen. Janne kavi etsimassa yhta geokatkoa, muttei harmillisesti loytanyt. Surua kuitenkin helpotti kaynti British Libraryssa (kansalliskirjasto), mista tulikin menestystarina! Paadyimme The Treasures of British Library -nayttelyyn, mista loytyi kaikki maailman teokset (Jannen mukaan...). Siella oli mm. kirje Napoleonilta, Isaac Newtonilta, Jane Austenin muistiinpanoja, Beowulfin kasikirjoitus 1000-luvulta, Elisabeth I:n itse kirjailema rukouskirja, kaikkien tarkeimpien ja kuulisimpien saveltajien nuottikirjoituksia (Mozart, Beethoven & kumppanit) ja Codex Sinaiticus (Raamatun kasikirjoitus 350-luvulta). Loppuiltamme menikin Jannen osalta toipuessa tasta maailmaa mullistavasta kokemuksesta. Minun osaltani mullistavampi kokemus oli saada maha tayteen Burger Kingissa. Nam!

Seuraavana aamuna hotellissa tarjottiin aito englantilainen aamiainen: paistettu kananmuna, oudonmakuinen harmaa makkara, miltaanmaistumattomat pavut ja aarimmaisen iso viipale pekonia. Aamupalan pelasti tee ja paahtoleivat marmeladilla. Oli pekoni ja kananmunakin ihan jees. Aamupalan jalkeen lahdimme hotellilta King's Crossin rautatieasemalle, josta hyppasimme junaan kohti pohjoista! Matka kesti reilu kolme tuntia, ja maisemat olivat koko ajan melkeinpa samanlaisia: vihreita puita, kumpuilevia peltoja ja niittyja satunnaisilla lampailla.

Saavuimme Newcastleen, josta meilla oli jatkoyhteys laheiselle Riding Millin asemalle parin tunnin kuluttua. Moottorikayttoisen paikallisjunan kyydissa jannitys alkoi kohota aarimmaisyyksiin: millaista Minsteracresissa tulisi olemaan, minkalaisia ihmisia siella olisi, saisiko siella hyvaa ruokaa? Asemalle saapuessamme vastassa oli sahkopostista tuttu paikan johtaja, joka toivotti meidat lampimasti tervetulleiksi.

Ensimmaiset 30 tuntia Minsteracresissa ovat sujuneet mainiosti. Taalla on oikein mukavaa ja ihmiset ovat olleet todella ystavallisia ja huomaavaisia meita kohtaan. Mutta nyt tekstilla alkaa olemaan jo mittaa, joten jatkamme tasta joku toinen paiva. Katsotaan, jos saisimme laitettua myos muutaman kuvan tahanastisesta matkastamme.

Kaikki on taalla siis hyvin. :)

Ella & Janne


maanantai 17. kesäkuuta 2013

Lähtö koittaa ja tärinä yltyy

Jääkaappi ja pakasti: tyhjennetty. Viimeisetkin johdot: vedetty irti pistorasioista. Rinkat: niin täynnä, että pursuavat. Ella: kirjoittaa nopeasti ensimmäistä päivitystä uuteen matkablogiin ennen kuin lähdetään Oulun kentälle. Janne: pyörii kämpässä innostuneen tärinän vallassa ja tarkastaa asiat tyypilliseen tapaan niin monta kertaa, että tulee hiki.

Eilen riemuitsimme Julian konfirmaatiosta, mutta suurimmat tuuletukset saivat Ylen uutiset, joissa kerrottiin uhkaavan lentolakon peruuntumisesta. Lentosuunnitelmamme näyttävät sittenkin toteutuvan ajatellun tavoin! (Huojentunut huokaus.) Seuraava yö siis vietetään Helsinki-Vantaan lentokentällä, luultavasti portilla 31, joka on nettisivun (www.sleepinginairports.net) mukaan paras alue nukkua enemmän tai vähemmän rauhallinen yö kyseisellä lentokentällä. Katsotaan miten käy. :D

Huomenna päivällä ollaan jo Lontoossa! Seuraavaan kertaan...