Viimeinen viikko Minsteracresissa

Helou! Yksi yo on enaa jaljella ja tunnelmat ovat kylla aika haikeat. On mukavaa paasta viela lomailemaan ja lopulta Suomeenkin, mutta koska oleskelumme taalla on ylittanyt odotukset ja olemme saaneet kokea olevamme osa yhteisoperhetta, on haikeaa jattaa tama kaikki taakse. Erityisesti monet solmitut ystavyyssuhteet tulevat varmasti jatkumaan tulevaisuudessakin. Kaikki ovat toivottaneet meidat tervetulleeksi takaisin heti ensi kesana tai milloin vain, ja mistas sen tietaa, kenties viela jonain paivana palaamme takaisin Minsteracresiin.

Viimeinen viikko on ollut vaihteleva. Ellalla on ollut pienta kuumetta alkuviikosta perjantaihin asti, eika Ella ole pystynyt olemaan toissa mukana, muuten kuin tiskaamisessa ruokailujen jalkeen. Nyt Ellalla olo on jo onneksi parempi! Viikko on toisaalta ollut todella kiireinen, koska taalla on samaanaikaankin tapahtunut monenlaista. Sunnuntaista lauantaihin taalla oli kuoroleiri, tiistaista torstaihin paikalla oli ryhma kidutusta kokeneita pakolaisia ja heidan lapsiaan, perjantaina oli eraan passionistin hautajaiset ja viela loppuviikosta ollaan koitettu siivota huonettamme ja pakata lahtoa varten. Kiiretta on siis pitanyt.

Alkuviikosta maalailtiin isoja tienreunuskivia valkoisiksi. Keskella viikkoa mina osallistuin lapsiryhman kanssa leikkeihin ja peleihin ja muihin aktiviteetteihin. Mukavaa oli vaikka helle vahan alensi jaksamistasoa. Perjantain hautajaisten kahvitustilaisuuden jarjestamisessa olimme mukana koko yhteison voimin. Kaikki sujui mukavasti. Ella oli tarjoilemassa vetta ja mehua ja auttamassa keittiossa kun taas mina olin tarjoilemassa kahvia ja teeta (erityisesti teeta, Englannissa kun ollaan). Oli myos ensimmainen kerta kun osallistuin muistotilaisuuteen t-paita paalla. Siihen on kaksi syyta: ensiksikin luulin, etta olisin keittiolla tiskaamassa, enka tarjoilemassa ja toiseksi minulla ei ole muita paitoja mukana. Muutenkin ihmiset ovat pukeutuneet aika vaihtelevasti, eivatka laheskaan kaikki olleet pukeutuneet mustaan. Ruokatarjoilun aikaan tilaisuudessa tarjoiltiin myos viinia, mika ainakin meidan mielestamme oli aika yllattavaa. Suhtautuminen alkoholiin yleensakin taalla on selvasti vapaampaa kuin Suomessa. Mm. yhteisomme sunnuntain illallisen jalkeen on aina tarjolla viinia ja muitakin juomia.

Eilen vietimme hauskaa iltaa yhteison olohuoneessa, jossa koko porukalla perkasimme hernepalkoja, joita oli lajapain. Tasta seurasi monia hauskoja vitseja, huudahduksia ja hulvattomia tilanteita, joiden kuvaileminen tassa tekstina olisi aika hankalaa. Summa summarum: Peas be with you.

Herasin tanaan aamulla aikeisessa lahtea hakemaan (lahi)geokatkoa kolmen kilometrin paasta, mutta vetta satoi sen verran rajusti, etta se jaakoon ensi kertaan. Tama olikin oikeastaan ensimmainen kerta, kun taalla satoi vastaavalla tavalla vetta koko tana aikana, mita taalla olemme olleet. Helletta ja auringonpaistetta on riittanyt! Kuulemma emme ole saaneet oikeaa kuvaa englantilaisesta saasta, mutta se ei kylla meita haittaa yhtaan. Uutisten mukaan tama kesa on ollut lampimin seitsemaan vuoteen ja lisaksi kuulemma viime kesana oli satanut lahes jatkuvasti!

Huomenna siis matka jatkuu aamupaivalla junalla Scarborough'oon, jossa saamme majailla Leeway Hotellissa perjantaihin asti. Mahdollisuudet paivittaa blogia selviavat paikan paalle. Yritamme kirjoittaa paivityksen viimeistaan Yorkissa, jonne olemme menossa sitten perjantaina.

Suunnitelmissa Scarborough'ssa on kayda hieronnassa seka kylpylassa, kaveleskella hiekkorannoilla, vierailla historiallisesti merkittavassa Whitbyn kalakaupungissa, lohoilla, syoda hyvaa ruokaa ja rentoutua. Toivottavasti ainakin osa naista toteutuu! Ensi kertaan!

Ella & Janne

Valtakunnan rajamailla

( teksti kirjoitettu sunnuntaina, teknisten ongelmien vuoksi julkaistaan nyt maanantaina :) )

Hello! Enaa viikko jaljella Minsteracresissa! Toita on riittanyt ja tanaan onkin ollut vahan vasynyt olo yllattavista keittiovuoroista johtuen. Pitaa yrittaa ehtia ottaa paivaunia joku toinen paiva. :) Hommia on tehty normaaliin tapaan: on kitketty rikkaruohoja, kasteltu kukkia, taytetty suihkulahde, kanniskeltu tavaraa, jahdattu kanoja ja kaneja, maalattu kivia ja syoty mansikoita puutarhasta. Kaikenlaista kivaa siis. Taman reissun jalkeen osaamme tehda vaikka mita!

Viikkoomme on mahtunut myos paljon arjesta poikkeavaa. Saimme paakokiltamme kutsun tulla torstaina katsomaan hanen kansantanssiryhmansa esitysta Newcastleen paikalliseen pubiin (Cumberland Arms), jonka gangsterihistoriasta saimme kuulla paikan paalla monenlaisia juttuja... Anyway, pubi oli kaikinpuolin perienglantilainen: ulkona terassi ja suuri joukko ihmisia nauramassa tuopit kadessa, sisalla kaksi tummaa pienta huonetta, joista toisessa raikui laulu useiden kitaroiden saestyksella, puinen sisustus, jota ei ole muutettu piiiitkaan aikaan, vessa, jota piti etsia sokkeloisten kaytavien paadyista, ylakerta, jossa soitti jonkinmoinen rock-bandi jne. Perinteeksi muodostuneessa kansantanssi-illassa pubin pihalla esiintyi myos nelja muuta ryhmaa ja tunnelma oli juuri sellainen, jonka voit stereotyyppisesti kuvitella englantilaisessa pubissa railakkaana kesailtana olevan. Huikeaa!

Seuraavana aamuna vasytti, mutta sepas ei meita lannistanut, silla suuntasimme aamupalan jalkeen Hexhamiin, josta nousimme bussiin, joka vei meidat Hadrianuksen muurille! Matka sujui taas kerran vauhdikkaasti mutkitellen ja keskittyen siihen, etten oksenna edessamme istuvan aasialaispariskunnan paalle. (Totta puhuen alkaa nayttaa silta, etta alan hieman tottumaan paikallisiin maanmuotoihin paremmin ja paremmin.) Nousimme bussista paikassa nimelta Once Brewed (!) josta kavelimme muurille. Taytyy sanoa, etta ensinakyma muurista teki minuun suuremman vaikutuksen kuin olin odottanut. Muuri itsessaan ei ole erityisen korkea tai levea, mutta sen sijainti maanmuodostumia silmalla pitaen on nerokas: muuri on rakennettu korkeiden kukkuloiden myotaisesti niin, etta skotin tai kenen tahansa muunkin olisi aika hankala sita ylittaa nopeasti kenenkaan huomaamatta. Varsinkin kun roomalaiset olivat rakentaneet muurin varrelle pienia linnoitettuja vartiopaikkoja mailin valein.

Kun olimme ihailleet upeaa maisemaa hetken ajan, suuntasimme muuria pitkin kohti itaa noin 3-4 mailin verran Housesteadsin linnoitukseen asti. Vaikka matka ei pituudeltaan ollut pitka, olimme aivan lopen uupuneita! Reitti oli kirjaimellisesti ylos alas portaita ja jyrkkia rinteita. Maisemia ajatellen se oli todellakin vaivan arvoista. Kuvat puhukoon puolestaan.

Selvitettyamme muurin salat matkasimme takaisin Hexhamiin, jossa vietimme rauhallisen illan kaupoissa kierrellen ja italialaisessa ravintolassa syoden. Janne pohdiskeli paikallisessa marketissa loytyisiko kaupasta yhtaan suomalaista tuotetta. Hetken paasta karkkihyllyn kohdalta bongasimme Pandan lakritsia! Ostimme viimeiset kaksi pakettia, jotta voimme viikon kuluttua tarjota suomalaista herkkua ystavillemme Minsteracresissa.

Lauantai ja sunnuntai ovatkin menneet enemman tai vahemma reissusta toipuessa. Etenkin keittion puolella on vierahtanyt monta tuntia tarjoillessa ja tiskatessa, silla tanaan alkoi vuosittainen kuoroleiri, johon osallistuu n. 30 laulajaa. Minakin ehdin luultavasti jonkun verran laulamaan, jos ei mitaan tarkeaa tyohommaa ilmene.

Olemme kylla nauttineet olostamme taalla Minsteracresissa ihan tosi paljon. Toisaalta alamme kylla myos odottamaan kahden viikon lomaamme innolla. Jannen aiemmin kipeista niskoista inspiroituneina aiomme lohota kylpylassa ja nauttia hieronnasta ensimmaisessa lomakohteessamme Scarboroughssa. Sita odotellessa!

Ella & Janne

Munkkien jalanjaljissa

 

 

Terve taas! Aikaa Minsteracresissa jaljella enaa kaksi viikkoa ja yksi paiva! Paivat kylla hurisevat ohi suht nopeaa tahtia. Keskiviikkona ja torstaina tehtiin toita normaalin aikataulun mukaan. Ohjelmassa oli rikkaruohojen kitkemista, kukkien kastelua (Ella: niita on paljon) seka liinavaatteiden mankelointia ja viikkausta! Mankelointi on mielestani ihan mukavaa, niin se oli ihan ok juttu. Mankelikin oli kaksi kertaa isompi, mita aiemmin olen nahnyt.

Torstai-iltana tosiaan sitten menimme illalliselle eraan intialaisperaisen seurakuntalaisen kotiin. Han kutsui meidat (me + se hollantilaisopiskelija seka maalarimies), koska olimme maalanneet hanelle tarkean Youth Centren keittion. Ennen illallista maalarimies (olettikin jo varmaan huomanneet, etta emme kirjoita blogiin kenenkaan nimia, just in case) vei meidat Corbridgeen, paikalliseen Angel-pubiin tutustumaan englantilaiseen kulttuuriin. Kokemus olikin mielenkiintoinen, koska paikassa oli kaikenikaisia ihmisia lapsista vanhuksiin ja siella tarjoiltiin myos ruoka-annoksia. Maalarimies halusi valttamatta tilata meille oluet. Saimme vahan kuitenkin sanottua, etta emme juo olutta, joten han lopulta tilasi meille puolikkaat tuopit soodaveden (tms.) ja oluen sekoitusta. Pahaltahan se maistui :D Terassilla istuimme taysin ventovieraiden tyyppien viereen (maalarimiehen aloitteesta tietysti) ja lopulta keskustelimmekin heidan kanssaan suomalaisista ralli- ja formulakuskeista, suomalaisesta autokoulusta seka autovakuutuksista.

Sitten siirryimme sinne intialaispariskunnan kotiin. Mies oli matkoilla, mutta paikalla oli lisaksi eras toinen tuntemamme seurakuntalainen. Meita odottikin todella herkullinen illalllinen: ensin istahdimme hetken olohuoneessa, jossa tarjolla oli tulisia intialaisia naposteltavia seka juomia valinnan mukaan. Tutuistuimme hienoon taloon, jossa oli mm. flyygeli, jota Ella ehti hieman kokeillakin. (Tama intialaisrouva on erittain hyva pianisti ja soittaa myos urkuja sunnuntain messuissa.)

Ruokailuhuoneessa meita odotti valmiiksi katettu illallispoyta. Ensin meille tarjoiltiin herkullinen alkupala, joka oli pienia paistettuja kanajauhelihapihveja pienen salaatin ja chilikastikkeen kera. Paaruoka oli mittava: riisia, maustettua kaalisalaattia, linssimuhennosta, chilisia kanankoipia seka tulista haudutettua intialaista lammasta. HERKULLISTA! Jalkiruoaksi oli viela eraanlainen leipamarjaherkku. Sisalla kaikenlaisia marjoja hyydytettyna ja kuorena paahtoleipaa marjamehussa. Jalkiruoan jalkeen viela paikalliseen tapaan tarjoiltiin juustoa ja voileipakekseja. Oli kylla mahtava illallinen ja hauskat poytakeskustelut myos! Illan paatteksi illan emanta viela soitti meille flyygelillaan hieman Debussya. Mahtava kuuloista oli.

Perjantaina aamiaisen jalkeen paasimme kaymaan laheisessa kylpylassa. Paikka oli todella hieno. Aamupaivalla ei onneksi paikalla ollut kovinkaan paljon ihmisia, joten saimme rauhassa uida ja istua poreammeessa. Paikassa oli myos hyorysauna seka ihan normaali sauna! Tosin sauna ei kuitenkaan vastannut ihan normaaleja suomalaisia standardeja. Penkkeja oli kolmessa tasossa ja eniten tilaa oli alimmalla tasolla, jossa oli kylla aika viilea olla. Kiuas taas oli ylimman penkkitason takana melko ylhaalla puulevyn takana silla tavalla, etta loylya voinut heittaa. Kiulua, eika kauhaakaan ei tosin nakynyt. Lampoa oli 75 astetta, mutta koska kiuas sijaitsi aivan heti ylimman penkkirivin takana, oli siella lahes mahdotonta istua kovin kauaa, koska penkit olivat tulikuumat. No, oli kuitenkin mukava kayda saunomassa ja uimassa. Niin ja oli myos mielenkiintoista, etta noihin molempiin saunoihin oli sisaankaynti uima-altaiden puolelta, eli ne olivat miehille ja naisille yhteiset. Ja tietysti kaikilla piti olla myos uimapuku paalla. Lisaksi saunojen ovien ulkopuolella oli kyltti taynna pienta tekstia, jossa ohjeita ja varoituksia saunomiseen liittyen. Kaikenlaista. Lisaksi suihkutilat olivat siina mielessa erikoiset, etta ne eivat olleet suomalaisille tuttuun tapaan avoimia suihkutiloja, vaan jokainen suihku oli omassa kopissaan ja eteen viela vedettiin verho, ettei kukaan varmasti nae kun kayt suihkussa. Ja jotta tama uimahallikuvaus ei olisi liian lyhyt, niin pakko viela kertoa, etta pukuhuoneissa oli myos sahkolla toimiva uimapukujenkuivauslaite. Toimiin vahan samaan tapaan kuin salaatinkuivain. Lystille tuli hintaa 5 puntaa per henkilo, kun mukanamme oli paikan jasenasiakas. Hinta olisi siis ilmeisesti ollut kalliimpi, jos olisimme menneet keskenamme. Lounaan jalkeen perjantaina maalasimme aiemmin puhdistamamme ja tyhjentamamme suihkulahteen altaan sisapintaa viimein saapuneella uima-allasmaalilla.

Pyhiinvaellusreitti oli merkitty paaluilla hiekkaan. Varsinaiset pyhiinvaeltajat taittoivat matkan paljain jaloin.

Me kavelimme pengertieta pitkin.

Lauantaina oli sitten vuorossa matka Lindisfarneen, Holy Islandille, eli Pyhalle Saarelle. Sinne jarjestettiin ekumeeninen pyhiinvaellus ja siihen liittyva hartaushetki saaren 600-700 luvuilla rakennetun luostarin raunioilla ja osallistujia oli yli kaksi tuhatta. Saarelle kulkee pengertie, mutta sekin on korkean vuoroveden aikaan veden vallassa, joten kaynnit siella pitaa ajoittaa hyvin. Meidan matka oli hyvin ja jarjestetty emmeka uponneet. Olimme paikallisten seurakuntien yhdessa jarjestamassa bussissa mukana. Saa myos suosi meita. Osa osallistujista kaveli "virallisen" pyhiinvaelluksen mantereella vuoroveden paljaaksi jattamaa hiekka pitkin, mutta me Ellan kanssa tyydyimme kavelemaan pengertieta pitkin. Sekin oli hieno kokemus ja maisemat olivat todella hienot!

Nyppiminen on erittain hauskaa. Not.

Pako luostarista.



Pyhan Aidanin vuonna 635 perustaman luostarin rauniot. Huom. kulunut nurmikko, jossa hartaushetki pidettiin.

Lounasmaisema.

Samaa luonasmaisemaa, jos vahan kaansi paata. Linna taustalla rakennettu 1500-luvulla.

Sopivasti pienten sivupolkujen ja niilta kenkiin ja sukkiin saatujen ihmeellisten piikkikukintojen saattamana ehdimme rukoushetkeen, joka oli kokonaisuutena erittain hieno. Varsinkin kun otti ympariston huomioon. Lounasta menimme syomaan ilmeisesti saareen korkeimpaan kohtaan ja oli kylla ehka parhaat lounasmaisemat ikina. Huhhuh. Sitten pitikin jo suunnata bussille. Matkalla piipahdimme Fudge/toffee -kauppaan, josta sai aivan mahtavia erimakuisia fudgeja kilohintaan. Olimme ajoissa bussin lahtopaikalla, noin puoli tuntia ennen lahtoa. Aikaa kului ja ihmettelimme, kun ei nay bussia, eika ketaan muuta meidan ryhmasta. Kysyimme asiaa parkkimiehilta ja he vakuuttivat, etta paikan kaikki bussit tulevat talle parkkialueella, kunhan vain odottaisimme. Kymmenen minuuttia ennen lahtoaikaa aloimme jo vahan hermostua, ja paikalle tulikin yksi nainen meidan ryhmasta ja hankin etsi parkkipaikkaa. Siina sitten ihmeteltiin hetki, kunnes sitten joku parkkimies tuli sanomaan, etta hei se teidan bussi on tuolla invabussialueella vahan matkan paassa. No niinpa tietysti. No, olimme bussissa tasan 16.00 ja paasimme kyytiin. Vahan ehdittiin jo saikahtaa.

Nyt tassa on vietetty rauhaisasti lepopaivaa. Aurinko paistaa ja lamminta on. Jatketaanpa taas matkaa!

Summertime!

Heippa kaikille! Taalla elama jatkuu ja aurinko paistaa lampimasti. Ollaan jo niin vieraannuttu tietokoneista ja kannykoista, etta meinataan unohtaa kirjoittaa blogia ja vastata aitin viesteihin. Sori mama. :) Kaikenlaista on taas tapahtunut viikon aikana. Emme kylla osanneet arvata, etta reissustamme tulee nain eeppinen ja hauska! Yhteiso on jo toivottanut kaikki kaverimme tervetulleiksi tanne Minsteracresiin, joten jos matkakarpanen on puraissut, niin tanne vain!

Paarakennus ja kirkko koko komeudessaan.

Viikko sitten kavimme siis katsomassa niita kuuluisia Lindisfarne Gospelseja. Nayttely oli todella hieno ja mielenkiintoinen. Myos viikingit olivat paasseet mukaan nayttelyn kuvioihin, vaikkakin vahan huonossa valossa heidan ryostellessa paikallisia rannikkokaupunkeja julmasti. Kamalat barbaarit against pyhat munkit. Aikamoista historian havinaa... Samalla Durhamin reissulla Janne myos loysi ensimmaisen ulkomaan geokatkon. Hurraa!

Durhamin reissun jalkeen teimmekin paljon toita tulevaa Summer Fayre -tapahtumaa varten. Vuosittain jarjestettava kesatapahtuma Minsteracresissa keraa noin 400-500 kavijaa lahiseudulta. Tarjolla on erilaisia kojuja, myyntipisteita, arpajaisia, romua, lapsille peleja, ruokaa, musiikkia... Tavallaan siis eraanlaiset markkinat. Tyoskentelimme paivan aikana lasten pelipisteella ja liikenteenohjaajana (ensimmianen kerta sekin!) Paiva oli todella mukava ja saat suosivat. Harmillisesti emme voittaneet arpajaisten paapalkintoa, joka oli 250£, vaikka Janne ostikin meille seitseman arpalippua.

Onneksi ei ihan pohjaan asti tarvinut tyhjentaa.

Tapahtuma vaati siis paljon valmisteluita: sen jo tutuksi tulleen suihkulahteen putsausta ja maalausta, poytien kantamista, kukkien kastelua jne. Lisaksi Janne ja se hollantilainen englanninopiskelija putsasivat kaksi eraanlaista karjaporttia: sehan vasta hauskaa oli... Mina tyydyin rikkaruohojen kitkemiseen. Tanaankin olimme kitkemassa rikkaruohoja vihannespuutarha Peace Gardenissa. Oli kuuma!


Sunnuntai ja maanantai olivat vapaapaivia. Sunnuntain vietimme Andy Murrayn mestaruusottelua katsellen. Jannesta tuntui ihan kuin joku suomalainen olisi voittanut. Jihuu! Eilen olimme koko paivan Newcastlessa. Kavimme nimenomaisen keskiaikaisen New Castlen ainoassa sailyneessa osassa, sen keskustornissa, josta naki oikeastaan melkein koko Newcastlen keskustan jokineen ja sen siltoineen. Sen jalkeen kavelimme ympari keskustaa, tervehdimme jaarli Charles Greyn (Earl Greyn, hox hox kaikki teenjuojat) patsasta keskusaukiolla, soimme Pizza Hutissa (nam!), vierailimme Newcastle United Football Clubin stadionin fanikaupassa (Janne: jihuu! Ella: njaah), kavimme elokuvissa (Brad Pitt naytti vahan vanhalta) ja paikallisessa ostoskeskuksessa. Janne loysi hyvan makeiskaupan, josta sai hanen sanojensa mukaan aivan eeppista toffeeta. (Kaikki on jo syoty Jannen toimesta.)

Maanantaina odotti lahto Newcastleen ja aamulla nakyma ikkunastamme oli yllattavan sumuinen.

Odottelimme junaa Newcastleen Stocksfieldissa. Huomatkaa taustalla oleva juliste, josta selviaa, etta kyseinen junarata on ollut toiminnassa jo 175 vuotta!

Janne valloitti New Castlen.

Maisemat oli todella hienot!

Earl Greyhan se siella. Ja samalla Newcastlen keskustaa.

Osa stadionin fanikaupasta. Kaupassa vaatimattomasti kaksi kerrosta ja valtavasti lattiapinta-alaa. Tietysti auki myos kesatauolla. Fanitus hieman eri sfaareissa kuin Suomessa.

Siinapa se. Tanaan oli siis paluu arkeen. Paivallinen oli tosin siina mielessa erikoinen, etta poytaseurueeseen kuului VAIN kuusi henkiloa (mika on vahiten tahan mennessa), mukaanlukien viikon Minsteracresissa asuva nuori passionistipappi Etela-Koresta. Han on hauska tyyppi, antaa hermopaahierontaa kaikille vastaantuleville. Ei puhu kovin hyvaa englantia, mutta on todella sympaattinen heppu. Yhtena iltana teki pihalla niita itamaisia voimisteluliikkeita.

Talla viikolla meilla on mielenkiintoisia seikkailuja edessa. Torstaina menemme sinne pubiin ja intialaiselle illalliselle, perjantaiaamuna menemme paikallisen nuoren miehen kanssa paikalliseen uimahalliin (jossa on ilmeisesti myos sauna), lauantaina lahdemme bussilla Holy Islandille, joka on se paikka, jossa mainitut Lindisfarne Gospelsit kirjoitettiin. Pitaa varoa vuorovetta - ja viikinkeja!

Ella & Janne

Patsaita ja paivallisia

Heippa kaikille! Paivat vierivat hurjaa vauhtia, ja vaikka emme toita teekkaan kuin viisi paivaa viikossa, niin aikaa ei aina tunnu riittavan tietokoneelle asti. Onneksi olemme kuitenkin ehtineet katsoa ahkerasti tennista, jalkapalloa ja paikallisia visailuohjelmia muiden asukkaiden kanssa. Enpas osannut arvata, etta tulen joku paiva katsomaan ohjelmia kuten Would I lie to you tai Miranda muutaman elakeian ylittaneen nunnan kanssa. Mutta sitakin hauskempaa meilla kylla oli!

Viime aikoina tyoaikamme on kulunut patsaita puhdistellen ja suihkulahteen reunoja ja nuorisotalon keittiota maalaten. Lisaksi olemme olleet apuna tiskaushommissa lahes joka aterialla. Kuten viime paivityksessa mainitsimme, kavimme viime viikolla Hexhamissa, joka on n. 10 000 asukkaan pikkukyla (jossa kauppoja tuntui silti olevan enemman kuin Raahessa yhteensa...) Vierailimme myos Hexhamin melkein tuhat vuotta vanhassa kirkossa, jossa meidat vastaanotti innokas transvestiitti-kirkko-opas. Fun! Lisaksi Janne kavi karkkiostoksilla Iceland-nimisessa kaupassa. Nimensa mukaisesti kaupassa myytiin kaytannossa ainoastaan pakastetuotteita. Onneksi karkit olivat omassa hyllyssansa. Reissu Hexhamiin oli kaikin puolin mukava, paitsi etta maanpinnan muodoista johtuen automatkat saivat minut voimaan pahoin. Teita Northumberlandissa voisi hyvin kuvailla vuoristoradoiksi. Ylos ja alas, ja mahdollisimman mutkaisesti.

Sunnuntaina lahdimme kaymaan Durhamissa, ja edellisesta reissusta viisastuneena valtasin etupenkin itselleni. Oikea paatos. Durhamissa vierailimme tuhat vuotta vanhassa katedraalissa, joka kuuluu maailman perintokohteisiin! Ihan kiva kirkko. Osallistuimme siella anglikaanisen kirkon Evensong-iltahartauteen, joka ehka enemmankin muistutti sanajumalanpalvelusta. Hartaudessa juhlistettiin Lindisfarne Gospels -kasikirjoituksen (1300 vuotta vanha taalla koillis-Englannissa kirjoitettu evankeliumien erittain nayttavasti koristeltu kasikirjoitus) nayttelyn avajaisia. Jotta hartaus voisi miljoon lisaksi olla vielakin mahtipontisempi, toimitukseen osallistui katedraalin kuoro ja joku eeppinen urkuri, evankeliumiteksti luettiin latinaksi ja vanhaksi englanniksi (josta ei ymmarra yhtaan mitaan... paitsi ehka Janne, jota teksti naytti kovasti kiinnostavan), koko kirkko suitsutettiin tayteen suitsukkeita yms.

Aiemmin mainitsemamme taalla asuva kiinalainen mies on muuten aivan eeppinen kokki! Han tekee meille ruokaa muutaman kerran viikossa. Jee! Lisaksi parin paivan aikana taalla kavi kylassa yhden munkin sukulaisperhe Pohjois-Irlannista. Heidan aksentistaan ei saanut mitaan selvaa, mutta perheen lasten soittama irlantilainen kansanmusiikki paivallisella ja aamiaisella oli erittain mukavaa kuultavaa ja juuri sellaista, jonka tahtiin voisi kuvitella ihmisten tanssivan irlantilaisessa pubissa! Toinen nunnista halusikin jo lahtea tanssisalin puolelle tanssahtelemaan. :D

Tallaista perienglantilaista meininkia talla kertaa. Huomenna menemmekin katsomaan Durhamiin sita Lindisfarne Gospels -kasikirjoitusta. Lisaksi meidat on kutsuttu ensi viikolla paivalliselle intialais-englantilaisen perheen kotiin ja ennakkotietojen mukaan perheen isa on TODELLA hyva tekemaan intialaista ruokaa. Mies, jonka kanssa maalasimme nuorisotalon keittion, aikoo vieda meidat samalla reissulla kaymaan paikallisessa pubissa. Ellan mielesta hauskaa, Jannen mielesta hyvin mielenkiintoista.

Ella & Janne