Helou! Yksi yo on enaa jaljella ja tunnelmat ovat kylla aika haikeat. On mukavaa paasta viela lomailemaan ja lopulta Suomeenkin, mutta koska oleskelumme taalla on ylittanyt odotukset ja olemme saaneet kokea olevamme osa yhteisoperhetta, on haikeaa jattaa tama kaikki taakse. Erityisesti monet solmitut ystavyyssuhteet tulevat varmasti jatkumaan tulevaisuudessakin. Kaikki ovat toivottaneet meidat tervetulleeksi takaisin heti ensi kesana tai milloin vain, ja mistas sen tietaa, kenties viela jonain paivana palaamme takaisin Minsteracresiin.
Viimeinen viikko on ollut vaihteleva. Ellalla on ollut pienta kuumetta alkuviikosta perjantaihin asti, eika Ella ole pystynyt olemaan toissa mukana, muuten kuin tiskaamisessa ruokailujen jalkeen. Nyt Ellalla olo on jo onneksi parempi! Viikko on toisaalta ollut todella kiireinen, koska taalla on samaanaikaankin tapahtunut monenlaista. Sunnuntaista lauantaihin taalla oli kuoroleiri, tiistaista torstaihin paikalla oli ryhma kidutusta kokeneita pakolaisia ja heidan lapsiaan, perjantaina oli eraan passionistin hautajaiset ja viela loppuviikosta ollaan koitettu siivota huonettamme ja pakata lahtoa varten. Kiiretta on siis pitanyt.
Alkuviikosta maalailtiin isoja tienreunuskivia valkoisiksi. Keskella viikkoa mina osallistuin lapsiryhman kanssa leikkeihin ja peleihin ja muihin aktiviteetteihin. Mukavaa oli vaikka helle vahan alensi jaksamistasoa. Perjantain hautajaisten kahvitustilaisuuden jarjestamisessa olimme mukana koko yhteison voimin. Kaikki sujui mukavasti. Ella oli tarjoilemassa vetta ja mehua ja auttamassa keittiossa kun taas mina olin tarjoilemassa kahvia ja teeta (erityisesti teeta, Englannissa kun ollaan). Oli myos ensimmainen kerta kun osallistuin muistotilaisuuteen t-paita paalla. Siihen on kaksi syyta: ensiksikin luulin, etta olisin keittiolla tiskaamassa, enka tarjoilemassa ja toiseksi minulla ei ole muita paitoja mukana. Muutenkin ihmiset ovat pukeutuneet aika vaihtelevasti, eivatka laheskaan kaikki olleet pukeutuneet mustaan. Ruokatarjoilun aikaan tilaisuudessa tarjoiltiin myos viinia, mika ainakin meidan mielestamme oli aika yllattavaa. Suhtautuminen alkoholiin yleensakin taalla on selvasti vapaampaa kuin Suomessa. Mm. yhteisomme sunnuntain illallisen jalkeen on aina tarjolla viinia ja muitakin juomia.
Eilen vietimme hauskaa iltaa yhteison olohuoneessa, jossa koko porukalla perkasimme hernepalkoja, joita oli lajapain. Tasta seurasi monia hauskoja vitseja, huudahduksia ja hulvattomia tilanteita, joiden kuvaileminen tassa tekstina olisi aika hankalaa. Summa summarum: Peas be with you.
Herasin tanaan aamulla aikeisessa lahtea hakemaan (lahi)geokatkoa kolmen kilometrin paasta, mutta vetta satoi sen verran rajusti, etta se jaakoon ensi kertaan. Tama olikin oikeastaan ensimmainen kerta, kun taalla satoi vastaavalla tavalla vetta koko tana aikana, mita taalla olemme olleet. Helletta ja auringonpaistetta on riittanyt! Kuulemma emme ole saaneet oikeaa kuvaa englantilaisesta saasta, mutta se ei kylla meita haittaa yhtaan. Uutisten mukaan tama kesa on ollut lampimin seitsemaan vuoteen ja lisaksi kuulemma viime kesana oli satanut lahes jatkuvasti!
Huomenna siis matka jatkuu aamupaivalla junalla Scarborough'oon, jossa saamme majailla Leeway Hotellissa perjantaihin asti. Mahdollisuudet paivittaa blogia selviavat paikan paalle. Yritamme kirjoittaa paivityksen viimeistaan Yorkissa, jonne olemme menossa sitten perjantaina.
Suunnitelmissa Scarborough'ssa on kayda hieronnassa seka kylpylassa, kaveleskella hiekkorannoilla, vierailla historiallisesti merkittavassa Whitbyn kalakaupungissa, lohoilla, syoda hyvaa ruokaa ja rentoutua. Toivottavasti ainakin osa naista toteutuu! Ensi kertaan!
Ella & Janne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti