Munkkien jalanjaljissa

 

 

Terve taas! Aikaa Minsteracresissa jaljella enaa kaksi viikkoa ja yksi paiva! Paivat kylla hurisevat ohi suht nopeaa tahtia. Keskiviikkona ja torstaina tehtiin toita normaalin aikataulun mukaan. Ohjelmassa oli rikkaruohojen kitkemista, kukkien kastelua (Ella: niita on paljon) seka liinavaatteiden mankelointia ja viikkausta! Mankelointi on mielestani ihan mukavaa, niin se oli ihan ok juttu. Mankelikin oli kaksi kertaa isompi, mita aiemmin olen nahnyt.

Torstai-iltana tosiaan sitten menimme illalliselle eraan intialaisperaisen seurakuntalaisen kotiin. Han kutsui meidat (me + se hollantilaisopiskelija seka maalarimies), koska olimme maalanneet hanelle tarkean Youth Centren keittion. Ennen illallista maalarimies (olettikin jo varmaan huomanneet, etta emme kirjoita blogiin kenenkaan nimia, just in case) vei meidat Corbridgeen, paikalliseen Angel-pubiin tutustumaan englantilaiseen kulttuuriin. Kokemus olikin mielenkiintoinen, koska paikassa oli kaikenikaisia ihmisia lapsista vanhuksiin ja siella tarjoiltiin myos ruoka-annoksia. Maalarimies halusi valttamatta tilata meille oluet. Saimme vahan kuitenkin sanottua, etta emme juo olutta, joten han lopulta tilasi meille puolikkaat tuopit soodaveden (tms.) ja oluen sekoitusta. Pahaltahan se maistui :D Terassilla istuimme taysin ventovieraiden tyyppien viereen (maalarimiehen aloitteesta tietysti) ja lopulta keskustelimmekin heidan kanssaan suomalaisista ralli- ja formulakuskeista, suomalaisesta autokoulusta seka autovakuutuksista.

Sitten siirryimme sinne intialaispariskunnan kotiin. Mies oli matkoilla, mutta paikalla oli lisaksi eras toinen tuntemamme seurakuntalainen. Meita odottikin todella herkullinen illalllinen: ensin istahdimme hetken olohuoneessa, jossa tarjolla oli tulisia intialaisia naposteltavia seka juomia valinnan mukaan. Tutuistuimme hienoon taloon, jossa oli mm. flyygeli, jota Ella ehti hieman kokeillakin. (Tama intialaisrouva on erittain hyva pianisti ja soittaa myos urkuja sunnuntain messuissa.)

Ruokailuhuoneessa meita odotti valmiiksi katettu illallispoyta. Ensin meille tarjoiltiin herkullinen alkupala, joka oli pienia paistettuja kanajauhelihapihveja pienen salaatin ja chilikastikkeen kera. Paaruoka oli mittava: riisia, maustettua kaalisalaattia, linssimuhennosta, chilisia kanankoipia seka tulista haudutettua intialaista lammasta. HERKULLISTA! Jalkiruoaksi oli viela eraanlainen leipamarjaherkku. Sisalla kaikenlaisia marjoja hyydytettyna ja kuorena paahtoleipaa marjamehussa. Jalkiruoan jalkeen viela paikalliseen tapaan tarjoiltiin juustoa ja voileipakekseja. Oli kylla mahtava illallinen ja hauskat poytakeskustelut myos! Illan paatteksi illan emanta viela soitti meille flyygelillaan hieman Debussya. Mahtava kuuloista oli.

Perjantaina aamiaisen jalkeen paasimme kaymaan laheisessa kylpylassa. Paikka oli todella hieno. Aamupaivalla ei onneksi paikalla ollut kovinkaan paljon ihmisia, joten saimme rauhassa uida ja istua poreammeessa. Paikassa oli myos hyorysauna seka ihan normaali sauna! Tosin sauna ei kuitenkaan vastannut ihan normaaleja suomalaisia standardeja. Penkkeja oli kolmessa tasossa ja eniten tilaa oli alimmalla tasolla, jossa oli kylla aika viilea olla. Kiuas taas oli ylimman penkkitason takana melko ylhaalla puulevyn takana silla tavalla, etta loylya voinut heittaa. Kiulua, eika kauhaakaan ei tosin nakynyt. Lampoa oli 75 astetta, mutta koska kiuas sijaitsi aivan heti ylimman penkkirivin takana, oli siella lahes mahdotonta istua kovin kauaa, koska penkit olivat tulikuumat. No, oli kuitenkin mukava kayda saunomassa ja uimassa. Niin ja oli myos mielenkiintoista, etta noihin molempiin saunoihin oli sisaankaynti uima-altaiden puolelta, eli ne olivat miehille ja naisille yhteiset. Ja tietysti kaikilla piti olla myos uimapuku paalla. Lisaksi saunojen ovien ulkopuolella oli kyltti taynna pienta tekstia, jossa ohjeita ja varoituksia saunomiseen liittyen. Kaikenlaista. Lisaksi suihkutilat olivat siina mielessa erikoiset, etta ne eivat olleet suomalaisille tuttuun tapaan avoimia suihkutiloja, vaan jokainen suihku oli omassa kopissaan ja eteen viela vedettiin verho, ettei kukaan varmasti nae kun kayt suihkussa. Ja jotta tama uimahallikuvaus ei olisi liian lyhyt, niin pakko viela kertoa, etta pukuhuoneissa oli myos sahkolla toimiva uimapukujenkuivauslaite. Toimiin vahan samaan tapaan kuin salaatinkuivain. Lystille tuli hintaa 5 puntaa per henkilo, kun mukanamme oli paikan jasenasiakas. Hinta olisi siis ilmeisesti ollut kalliimpi, jos olisimme menneet keskenamme. Lounaan jalkeen perjantaina maalasimme aiemmin puhdistamamme ja tyhjentamamme suihkulahteen altaan sisapintaa viimein saapuneella uima-allasmaalilla.

Pyhiinvaellusreitti oli merkitty paaluilla hiekkaan. Varsinaiset pyhiinvaeltajat taittoivat matkan paljain jaloin.

Me kavelimme pengertieta pitkin.

Lauantaina oli sitten vuorossa matka Lindisfarneen, Holy Islandille, eli Pyhalle Saarelle. Sinne jarjestettiin ekumeeninen pyhiinvaellus ja siihen liittyva hartaushetki saaren 600-700 luvuilla rakennetun luostarin raunioilla ja osallistujia oli yli kaksi tuhatta. Saarelle kulkee pengertie, mutta sekin on korkean vuoroveden aikaan veden vallassa, joten kaynnit siella pitaa ajoittaa hyvin. Meidan matka oli hyvin ja jarjestetty emmeka uponneet. Olimme paikallisten seurakuntien yhdessa jarjestamassa bussissa mukana. Saa myos suosi meita. Osa osallistujista kaveli "virallisen" pyhiinvaelluksen mantereella vuoroveden paljaaksi jattamaa hiekka pitkin, mutta me Ellan kanssa tyydyimme kavelemaan pengertieta pitkin. Sekin oli hieno kokemus ja maisemat olivat todella hienot!

Nyppiminen on erittain hauskaa. Not.

Pako luostarista.



Pyhan Aidanin vuonna 635 perustaman luostarin rauniot. Huom. kulunut nurmikko, jossa hartaushetki pidettiin.

Lounasmaisema.

Samaa luonasmaisemaa, jos vahan kaansi paata. Linna taustalla rakennettu 1500-luvulla.

Sopivasti pienten sivupolkujen ja niilta kenkiin ja sukkiin saatujen ihmeellisten piikkikukintojen saattamana ehdimme rukoushetkeen, joka oli kokonaisuutena erittain hieno. Varsinkin kun otti ympariston huomioon. Lounasta menimme syomaan ilmeisesti saareen korkeimpaan kohtaan ja oli kylla ehka parhaat lounasmaisemat ikina. Huhhuh. Sitten pitikin jo suunnata bussille. Matkalla piipahdimme Fudge/toffee -kauppaan, josta sai aivan mahtavia erimakuisia fudgeja kilohintaan. Olimme ajoissa bussin lahtopaikalla, noin puoli tuntia ennen lahtoa. Aikaa kului ja ihmettelimme, kun ei nay bussia, eika ketaan muuta meidan ryhmasta. Kysyimme asiaa parkkimiehilta ja he vakuuttivat, etta paikan kaikki bussit tulevat talle parkkialueella, kunhan vain odottaisimme. Kymmenen minuuttia ennen lahtoaikaa aloimme jo vahan hermostua, ja paikalle tulikin yksi nainen meidan ryhmasta ja hankin etsi parkkipaikkaa. Siina sitten ihmeteltiin hetki, kunnes sitten joku parkkimies tuli sanomaan, etta hei se teidan bussi on tuolla invabussialueella vahan matkan paassa. No niinpa tietysti. No, olimme bussissa tasan 16.00 ja paasimme kyytiin. Vahan ehdittiin jo saikahtaa.

Nyt tassa on vietetty rauhaisasti lepopaivaa. Aurinko paistaa ja lamminta on. Jatketaanpa taas matkaa!