Hello! Enaa viikko jaljella Minsteracresissa! Toita on riittanyt ja tanaan onkin ollut vahan vasynyt olo yllattavista keittiovuoroista johtuen. Pitaa yrittaa ehtia ottaa paivaunia joku toinen paiva. :) Hommia on tehty normaaliin tapaan: on kitketty rikkaruohoja, kasteltu kukkia, taytetty suihkulahde, kanniskeltu tavaraa, jahdattu kanoja ja kaneja, maalattu kivia ja syoty mansikoita puutarhasta. Kaikenlaista kivaa siis. Taman reissun jalkeen osaamme tehda vaikka mita!
Viikkoomme on mahtunut myos paljon arjesta poikkeavaa. Saimme paakokiltamme kutsun tulla torstaina katsomaan hanen kansantanssiryhmansa esitysta Newcastleen paikalliseen pubiin (Cumberland Arms), jonka gangsterihistoriasta saimme kuulla paikan paalla monenlaisia juttuja... Anyway, pubi oli kaikinpuolin perienglantilainen: ulkona terassi ja suuri joukko ihmisia nauramassa tuopit kadessa, sisalla kaksi tummaa pienta huonetta, joista toisessa raikui laulu useiden kitaroiden saestyksella, puinen sisustus, jota ei ole muutettu piiiitkaan aikaan, vessa, jota piti etsia sokkeloisten kaytavien paadyista, ylakerta, jossa soitti jonkinmoinen rock-bandi jne. Perinteeksi muodostuneessa kansantanssi-illassa pubin pihalla esiintyi myos nelja muuta ryhmaa ja tunnelma oli juuri sellainen, jonka voit stereotyyppisesti kuvitella englantilaisessa pubissa railakkaana kesailtana olevan. Huikeaa!
Seuraavana aamuna vasytti, mutta sepas ei meita lannistanut, silla suuntasimme aamupalan jalkeen Hexhamiin, josta nousimme bussiin, joka vei meidat Hadrianuksen muurille! Matka sujui taas kerran vauhdikkaasti mutkitellen ja keskittyen siihen, etten oksenna edessamme istuvan aasialaispariskunnan paalle. (Totta puhuen alkaa nayttaa silta, etta alan hieman tottumaan paikallisiin maanmuotoihin paremmin ja paremmin.) Nousimme bussista paikassa nimelta Once Brewed (!) josta kavelimme muurille. Taytyy sanoa, etta ensinakyma muurista teki minuun suuremman vaikutuksen kuin olin odottanut. Muuri itsessaan ei ole erityisen korkea tai levea, mutta sen sijainti maanmuodostumia silmalla pitaen on nerokas: muuri on rakennettu korkeiden kukkuloiden myotaisesti niin, etta skotin tai kenen tahansa muunkin olisi aika hankala sita ylittaa nopeasti kenenkaan huomaamatta. Varsinkin kun roomalaiset olivat rakentaneet muurin varrelle pienia linnoitettuja vartiopaikkoja mailin valein.
Kun olimme ihailleet upeaa maisemaa hetken ajan, suuntasimme muuria pitkin kohti itaa noin 3-4 mailin verran Housesteadsin linnoitukseen asti. Vaikka matka ei pituudeltaan ollut pitka, olimme aivan lopen uupuneita! Reitti oli kirjaimellisesti ylos alas portaita ja jyrkkia rinteita. Maisemia ajatellen se oli todellakin vaivan arvoista. Kuvat puhukoon puolestaan.
Selvitettyamme muurin salat matkasimme takaisin Hexhamiin, jossa vietimme rauhallisen illan kaupoissa kierrellen ja italialaisessa ravintolassa syoden. Janne pohdiskeli paikallisessa marketissa loytyisiko kaupasta yhtaan suomalaista tuotetta. Hetken paasta karkkihyllyn kohdalta bongasimme Pandan lakritsia! Ostimme viimeiset kaksi pakettia, jotta voimme viikon kuluttua tarjota suomalaista herkkua ystavillemme Minsteracresissa.
Lauantai ja sunnuntai ovatkin menneet enemman tai vahemma reissusta toipuessa. Etenkin keittion puolella on vierahtanyt monta tuntia tarjoillessa ja tiskatessa, silla tanaan alkoi vuosittainen kuoroleiri, johon osallistuu n. 30 laulajaa. Minakin ehdin luultavasti jonkun verran laulamaan, jos ei mitaan tarkeaa tyohommaa ilmene.
Olemme kylla nauttineet olostamme taalla Minsteracresissa ihan tosi paljon. Toisaalta alamme kylla myos odottamaan kahden viikon lomaamme innolla. Jannen aiemmin kipeista niskoista inspiroituneina aiomme lohota kylpylassa ja nauttia hieronnasta ensimmaisessa lomakohteessamme Scarboroughssa. Sita odotellessa!
Ella & Janne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti