Paluu Suomeen ja Ouluun on koittanut! Eilinen päivä meni totaalisesti kulttuurishokissa. :D Vaikeuksia on ollut mm. oikeanpuoleisen liikenteen kanssa, suomen kielen puhumisessa lentovirkailijan kanssa, ääkkösten kirjoittamisessa (tähän mennessä on täytynyt korjata jokainen a ä:ksi erikseen) sekä suomalaisen television tasossa (ainakin BBC:n uutiset ovat huomattavasti paremmat ja kattavammat kuin Ylen). Toisaalta paluu kotiin oli tehty eilen hyvin helpoksi, sillä rakkaita perheenjäseniä oli vastassa lentokentällä ja yllätykseksi myös valmiina odottamassa kotona Alppilassa, jossa oli valmistettu tervetuloateria kaikkine herkkuineen. Vaikka jääkaappi olikin laitettu etukäteen päälle ja ruokaa oli huomaavaisesti ostettu meille valmiiksi, niin erityisen hyvä mieli tuli siitä, kun sai heti nähdä kaikkia rakkaita pitkästä aikaa. Odotamme innolla, että saamme nähdä teitä kaikkia muitakin pitkästä aikaa. Soitelkaa siis meille! :)
Lentomme Gatwickistä Helsinkiin ja Helsingistä Ouluun sujuivat hyvin ja väsyneesti. Eniten kärsimme jalkapohjien lihasten kireydestä! Sängystä nouseminen tuottaa hetkeksi suurta tuskaa ja vaappuminen puolelta toiselle näyttää kyllä vähän huvittavalta. Eiköhän se siitä. Tämä viikko meneekin enemmän tai vähemmän matkasta toipumisessa, ehkä eniten henkisellä tasolla, sillä reissumme oli kerta kaikkiaan upea. Janne: eeppinen. Kaikkea on vaikeaa kuvailla sanoilla, mutta tässä pieni yhteenvetogallup kokemuksistamme.
Mikä oli parasta?
E: Parasta oli se, että sai reissata Jannen kanssa. Meillä oli ihan huippuhauskaa yhdessä. :)
J: Se, että saimme olla yhdessä tällä reissulla todella oli kyllä parasta! Toiseksi parasta oli ihmiset, yhteisö ja yhteisöllisyys Minsteracresissa.
Mikä jäi harmittamaan?
E: Vähän harmitti se, kun olin viimeisen viikon Minsteracresissa kuumeessa.
J: Juuri mikään ei kyllä jäänyt harmittamaan. Ehkä hieman, että (on muuten tosiaan todella hankalaa kirjoittaa ä/ö-kirjaimia!) emme aivan ehtineet käydä roomalaisten Housesteads-linnoituksessa, kun kävimme Hadrianuksen muurilla. Ensi kerralla sitten!
Mikä oli hauskinta?
E: Hauskinta oli herneepalkojen perkaaminen koko joukolla Minsteracresissa. Jostain syystä kaikilla oli aivan erityisen hauskaa sinä iltana. :D
J: Hauskinta olivat ruokapöytäkeskustelut Minsteracresissa varsinkin silloin, kun ne lensivät jossain hauskankorkealla tasolla!
Mikä oli vaikuttavinta?
E: Vaikuttavinta oli varmaan Hadrianuksen muuri. Ei ainoastaan se muuri, vaan ne maisemat!
J: Muuri oli kyllä todella vaikuttava. Ehkä kuitenkin vaikuttavinta oli elää englantilaisessa kulttuurissa ja kokea sellaisia (arkisiakin) asioita, joista oli vain lukenut jostain tai nähnyt jossain. Lisäksi erittäin vaikuttavaa oli York-Northampton -jalkapallo-ottelu ja viimeisillä minuuteilla tullut kotijoukkueen voittomaali ja sen tuulettaminen lähes täpötäydessä katsomossa! Meteli oli korviahuumaava ja tunnelma senmukainen.
Mikä oli väsyttävintä?
E: Kirjaimellisesti väsyttävintä oli rinkan kantaminen, mutta siihenkin sitten tottui vähitellen.
J: Ehkä pitkät kävelymatkat tai sitten suihkulähteen altaan puhdistaminen pää alaspäin. Se oli kyllä aika väsyttävää. Väsyttävää oli myös kottikärrätä ylitäysiä kuormia ylös mäkeä.
Mitä jäät kaipaamaan?
E: Jään kaipaamaan ystäviä Minsteracresissa. Jostain syystä myös erityisesti paikan toista kissaa, Luckya. <3
J: Jään kaipaamaan Minsteracresia, ihmisiä siellä ja sitä erityistä tunnelmaa, mikä siellä oli ja minkä keskellä sai elää. Lisäksi jään kaipaamaan englannin puhumista niin aktiivisesti.
Mikä on parasta Englannissa?
E: Englannissa (erityisesti puhun nyt Pohjois-Englannista) parasta on ystävälliset ja jotenkin ihan hulvattoman hauskat ihmiset! Huumoria viljellään ahkerasti. Myös maisemat ovat Pohjois-Englannissa jylhiä ja upeita.
J: Julkinen liikenne, englannin kieli, kaikki vanhat rakennukset, maisemat, paahtoleipäaamiaiset, jalkapallokulttuuri, historia, Minsteracres.
Mikä on parasta Suomessa?
E: Puhdas ja hyvän makuinen vesi.
J: Läheiset ja ystävät sekä puhtaus ja raikkaus.
Mikä oli suurin yllätys?
E: Suurin yllätys oli se, miten nopeasti kotiuduimme Minsteracresiin ja kuinka ihania ihmiset siellä ovatkaan.
J: Suurin yllätys oli se, että millainen paikka Minsteracres olikaan tekemisineen, ihmisineen, toimintoineen yms.
Mikä oli juuri sellaista kuin odotitkin?
E: Lontoo. Tosin hyvä yllätys ja kokemus oli Shakespeare Globen Macbeth! Mahtavaa!
J: Oikeastaan lähes kaikki mitä koettiin, oli yli odotusten, joten ehkä sitten juuri mikään ei ollut sellaista, mitä odotti. Monet asiat kyllä yllättivät. Kuten se, että englantilainen ruoka oli ei ollutkaan niin huonoa kuin odotin - se oli itse asiassa ihan hyvää. :)
Mikä oli suurin pettymys?
E: Vaikeaa sanoa. Ehkä se, kun missattiin Oxfordissa bussi. Seuraava tuli neljän minuutin päästä. :D
J: Suurin pettymys oli varmaan Lontoon Sealife. Ehkä odotin liikoja.
Mikä oli paras ruoka-annos?
E: Hm, no ehkä paras hinta-laatusuhde löytyy Wetherspoon-pubeista, joissa käytiin useammankin kerran.
J: Wetherspoonin Mexican Burger oli kyllä omaa luokkaansa. Lisäksi tunnelma Wetherspooneissa oli aivan mahtava. Musiikki ei soinut ja leppoisa puheensorina vallitsi tummansävyisesti sisuisteissa idyllisissä pubeissa. Nando'sin peri peri -kana oli kyllä myös todella hyvää. Toisaalta taas Minsteracresissa eräänä todella kuumana päivänä rankan aamupäivätyöskentelyn jälkeen lounaalla saimme pastaa, kasvistomaattikastiketta, juustoraastetta ja valkosipulileipää. Täytyy sanoa, että se oli taivaallista siinä hetkessä. Lisäksi myös buffetit Pizza Hut -ravintoloissa olivat todella maukkaita. Ainiin, lisäksi ne intialaisesti maustetut lampaanpotkat, joita saimme eräällä vierailulla olivat todella herkullisia.
Mikä oli paras jälkiruoka?
E: Nando'sin sulkaajuustokakku ja vaniljaleivokset Belemin tyyliin (Pasteis de Belem). Nam!
J: Nando'sin kinuskijuustokakku oli kyllä todella hyvää, mutta niin oli myös yorkilaisen suklaakahvilan suklaatoffeekinuskikakku, joka oli niin makeaa, etten pystynyt syömään sitä loppuun asti. Ai että.
Mikä oli paras maisema?
E: Tämä on tosi paha. Maisema Minsteracresista pohjoiseen, Scarborough ja Hadrianuksen muuri. Ei voi valita näiden väliltä.
J: Tämä on kyllä paha. Ehkä paras kuitenkin on näkymä Minsteracresista pohjoiseen varsinkin, kun sitä katselee kappelista ehtoollisella tai hartaushetkessä.
Mitä uutta opit?
E: Opin kyllä englantia paljon, mutta myös sen, että onni on ihmiset vierellä ja rauha sydämmessä.
J: Opin paljon uutta Englannista, Iso-Britanniasta, englantilaisesti kulttuurista ja elämästä ja siitä, mikä todella on tärkeää.
Mitä haluaisit tehdä uudestaan?
E: Mennä takaisin Minsteracresiin!
J: Aivan, takaisin Minsteracresiin!
Mitä et tekisi uudestaan?
E: En varmaan valittaisi niin paljon kaikesta turhasta.
J: En menisi Lontoon Sealifeen.
Miltä nyt tuntuu?
E: Nyt tuntuu hyvältä. Kaiho jäi Englantiin, mutta mukavaa olla myös kotona. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo mukanaan!
J: Hyvältä tuntuu. Aivan mahtava reissu takana. Mahtava oli myös tulla kotiin ja nukkua omassa sängyssä. "Mixed feelings" eli "sekoitetut tunteet", koska mieli on haikea ja iloinen samaan aikaan.
Kiitos kaikille lukijoille!
Ella & Janne
keskiviikko 14. elokuuta 2013
maanantai 12. elokuuta 2013
Viimeinen yo ja ruuhkaisen Lontoon hyvat puolet
Heippa kaikille! Lahto lahenee huimaa vauhtia, ja olemmekin viimeiset paivat kummastelleet sita, kuinka mahtavat kaksi kuukauttamme Englannissa ovatkaan olleet! Olemme kylla niin onnellisia kaikesta, mita olemme saaneet kokea. Eika huimat kokemukset nayta loppuvan vielakaan, silla juuri asken kun kavelimme takaisin tanne hotelliimme, kirjaimellisesti ihan melkein tormasimme siihen samaiseen Billy Boydiin (Pippin, Taru sormusten herrasta) kadunkulmassa!!! Ilmeeni oli kylla varmaan ensiluokkainen, silla ensinnakin saikahdin ihan muuten vain, etta tormaan oikeasti johonkin ihmiseen, toiseksi tajusin heti, etta nimenomaan Billy Boydin naama on vain ehka puolen metrin paassa omasta naamastani. :D Janne jo melkein pyysi nimikirjoitusta, mutta olimme tasta shokeeraavasta kohtaamisesta niin mykistyneita, etta jatkoimme vain matkaa nauraen tapahtuneelle. Huippua! Naytti kylla silta, etta Billykin saikahti meita: joko siita syysta, etta meinasimme tormata haneen, tai etta ilmeemme olivat niin naurettavan aimistyneet.
Viime paivityksen jalkeen lahdimme siis heti bussilla katsomaan jalkapalloa, mika oli taas kerran hyva kokemus. Yorkin kokemukseen verrattuna puitteet olivat talla kertaa huomattavasti isommat: ihmisia oli n. 14 000, hevospoliisit vartioivat ihmismassojen kulkua, fanit olivat aggressiivisempia ja aanekkaampia, otteluohjelma oli jo normaalin kirjan mittainen (120 sivua) ja arvonnan ensimmaisen palkinnon arvo oli 5000 puntaa. Harmillisesti emme voittaneet. Mutta saimme nauttia hyvasta ottelusta, jota vierasjoukkue hienokseltaan hallitsi ja voittikin 0-1. Koitimme hillita koillisenglantilaisen vierasjoukkueen maalin tuulettamista, silla istuimme kotijoukkueen katsomossa. Mutta ei huolta, emme saaneet nyrkista naamaan.
Jalkapallon ohella olemme nauttineet Buckingham Palacen majesteettisuudesta, Westminsterin nahtavyyksista, Hyde Parkin tunnelmasta sen puhujineen, selvinneet valtavasta ruuhkasta Oxford Streetilla, ajelleet bussilla (mika on jo itsessaan saavutus sokkeloisessa ja kaoottisessa Lontoon liikenteessa, jossa on varmaan ziljoona eri bussilinjaa), kayneet London Aquariumissa ihastelemassa mm. pingviinien uintitekniikkaa ja ehtineet katsoa jopa vahan yleisurheilun MM-kisoja. Lisaksi olemme nauttineet taas kerran hyvasta ruoasta.
Tasta matkamme jatkuu metrolla kohti Victoria Coach Stationia, josta menemme bussilla Gatwickin lentoasemalle ja sen lahella olevaan hotelliin yoksi. Lentomme kohti Suomea lahtee aikaisin aamulla ja jo ennen iltaa olemmekin Oulussa. Weird! Olemme olleet jo pitkaan Englannissa ja elama taalla ja etenkin Minsteracresissa tuntui jo asettuvan omille uomilleen, joten tunnelmat ovat aika kaksijakoiset. Toisaalta on mukavaa palata kotiin, toisaalta reissu on ollut niin mahtava, etta sen loppuminen harmittaa. Olemme nauttineet joka hetkesta. Paivitamme viela Oulusta lopullisen yhteenvetopaivityksen, jossa pohdiskelemme tapahtumia ja tunnelmia taalta ja kotoa.
Nyt kohti uusia seikkailuja!
Ella & Janne
Viime paivityksen jalkeen lahdimme siis heti bussilla katsomaan jalkapalloa, mika oli taas kerran hyva kokemus. Yorkin kokemukseen verrattuna puitteet olivat talla kertaa huomattavasti isommat: ihmisia oli n. 14 000, hevospoliisit vartioivat ihmismassojen kulkua, fanit olivat aggressiivisempia ja aanekkaampia, otteluohjelma oli jo normaalin kirjan mittainen (120 sivua) ja arvonnan ensimmaisen palkinnon arvo oli 5000 puntaa. Harmillisesti emme voittaneet. Mutta saimme nauttia hyvasta ottelusta, jota vierasjoukkue hienokseltaan hallitsi ja voittikin 0-1. Koitimme hillita koillisenglantilaisen vierasjoukkueen maalin tuulettamista, silla istuimme kotijoukkueen katsomossa. Mutta ei huolta, emme saaneet nyrkista naamaan.
Jalkapallon ohella olemme nauttineet Buckingham Palacen majesteettisuudesta, Westminsterin nahtavyyksista, Hyde Parkin tunnelmasta sen puhujineen, selvinneet valtavasta ruuhkasta Oxford Streetilla, ajelleet bussilla (mika on jo itsessaan saavutus sokkeloisessa ja kaoottisessa Lontoon liikenteessa, jossa on varmaan ziljoona eri bussilinjaa), kayneet London Aquariumissa ihastelemassa mm. pingviinien uintitekniikkaa ja ehtineet katsoa jopa vahan yleisurheilun MM-kisoja. Lisaksi olemme nauttineet taas kerran hyvasta ruoasta.
Tasta matkamme jatkuu metrolla kohti Victoria Coach Stationia, josta menemme bussilla Gatwickin lentoasemalle ja sen lahella olevaan hotelliin yoksi. Lentomme kohti Suomea lahtee aikaisin aamulla ja jo ennen iltaa olemmekin Oulussa. Weird! Olemme olleet jo pitkaan Englannissa ja elama taalla ja etenkin Minsteracresissa tuntui jo asettuvan omille uomilleen, joten tunnelmat ovat aika kaksijakoiset. Toisaalta on mukavaa palata kotiin, toisaalta reissu on ollut niin mahtava, etta sen loppuminen harmittaa. Olemme nauttineet joka hetkesta. Paivitamme viela Oulusta lopullisen yhteenvetopaivityksen, jossa pohdiskelemme tapahtumia ja tunnelmia taalta ja kotoa.
Nyt kohti uusia seikkailuja!
Ella & Janne
lauantai 10. elokuuta 2013
Seikkailu jatkuu
Moi! Seikkailumme Englannissa jatkuu viela muutaman paivan ajan. Olemme nyt siis Lontoossa nauttimassa vilinasta ja vilskeesta. Mutta ennen kuin kerromme mita taalla on tapahtunut tahan mennessa, niin palataan viela hetkeksi Oxfordiin ja Blenheim Palacen maisemiin.
Viimeisena kokonaisena paivana Oxfordissa lahdimme siis bussilla kaymaan laheisessa Maailmanperintokohteessa Blenheim Palacessa, jossa mm. Winston Churchill on syntynyt. Onpa nyt nahty sekin makuuhuone, missa herra Churchill on saapunut maailmaan... Voidaan kylla suositella paikkaa kaikille! Palatsi oli uskomattoman iso ja kaunis, mutta palatsin puutarhat vetivat myos vertoja rakennuksen komeudelle.
Mutta ainakin Jannen mielesta iltamme takaisin Oxfordissa oli vielakin mahtavampi, silla menimme kaymaan juuri avatussa lautapelikahvilassa, jossa sisaanpaasymaksun jalkeen saa viettaa aikaa pelaten lautapeleja niin kauan kuin haluaa! Ja peleja oli paljon, silla hyllyissa oli n. 1500 eri pelia. Janne oli erittain innoissaan. Harmi kun Oulussa ei ole samanlaista paikkaa, mutta kaikki Jannen pelikaverit ovat aina erittain tervetulleita meille pelaamaan ja lievittamaan Jannen pelituskia. :D
Noh, sitten lahdimmekin Lontooseen, jossa olemme olleet nyt muutaman paivan. Ollaan kavelty ja katseltu maisemia ja nahtavyyksia, mutta eilen oli kylla yksi parhaimmista kokemuksista koskaan! Menimme aamulla kysymaan Shakespeare Globe Theaterista olisiko heilla yhtaan peruutuslippuja loppuunmyytyihin naytoksiin. Ja niinpa saimmekin kaksi seisomapaikkalippua Macbethin paivanaytokseen, 10 punnan yhteishintaan! Eeppista. Mutta vielakin eeppisempaa oli se, kun saavuimme viime tingassa teatterille hikisina pikakavelystamme ja esityksen alkaessa huomasimme, etta yksi nayttelijoista oli kuin olikin Taru sormusten herrasta tuttu Pippin eli Billy Boyd! Mahtavaa! Ja kaiken lisaksi Billy viela lauloikin jossain valissa naytelmaa. Naytelma ja teatteri kokonaisuudessaan oli aivan mahtava kokemus. Voimme suositella kaikille, vaikka jalat ovat vielakin vahan kipeat. Mutta ensi kerralla varaamme etukateen istumapaikat, niin upeista nayttelijasuorituksista voi nauttia vielakin enemman.
Mutta sepa siita eeppisyydesta, silla nyt lahdemme toiselle eeppiselle seikkailulle: nimittain katsomaan jalkapalloa! Vuorossa on Englannin toisen sarjatason Championshipin ottelu Charlton - Middlesbrough. Ja Janne on onnellinen. <3
Ella & Janne
Viimeisena kokonaisena paivana Oxfordissa lahdimme siis bussilla kaymaan laheisessa Maailmanperintokohteessa Blenheim Palacessa, jossa mm. Winston Churchill on syntynyt. Onpa nyt nahty sekin makuuhuone, missa herra Churchill on saapunut maailmaan... Voidaan kylla suositella paikkaa kaikille! Palatsi oli uskomattoman iso ja kaunis, mutta palatsin puutarhat vetivat myos vertoja rakennuksen komeudelle.
Mutta ainakin Jannen mielesta iltamme takaisin Oxfordissa oli vielakin mahtavampi, silla menimme kaymaan juuri avatussa lautapelikahvilassa, jossa sisaanpaasymaksun jalkeen saa viettaa aikaa pelaten lautapeleja niin kauan kuin haluaa! Ja peleja oli paljon, silla hyllyissa oli n. 1500 eri pelia. Janne oli erittain innoissaan. Harmi kun Oulussa ei ole samanlaista paikkaa, mutta kaikki Jannen pelikaverit ovat aina erittain tervetulleita meille pelaamaan ja lievittamaan Jannen pelituskia. :D
Noh, sitten lahdimmekin Lontooseen, jossa olemme olleet nyt muutaman paivan. Ollaan kavelty ja katseltu maisemia ja nahtavyyksia, mutta eilen oli kylla yksi parhaimmista kokemuksista koskaan! Menimme aamulla kysymaan Shakespeare Globe Theaterista olisiko heilla yhtaan peruutuslippuja loppuunmyytyihin naytoksiin. Ja niinpa saimmekin kaksi seisomapaikkalippua Macbethin paivanaytokseen, 10 punnan yhteishintaan! Eeppista. Mutta vielakin eeppisempaa oli se, kun saavuimme viime tingassa teatterille hikisina pikakavelystamme ja esityksen alkaessa huomasimme, etta yksi nayttelijoista oli kuin olikin Taru sormusten herrasta tuttu Pippin eli Billy Boyd! Mahtavaa! Ja kaiken lisaksi Billy viela lauloikin jossain valissa naytelmaa. Naytelma ja teatteri kokonaisuudessaan oli aivan mahtava kokemus. Voimme suositella kaikille, vaikka jalat ovat vielakin vahan kipeat. Mutta ensi kerralla varaamme etukateen istumapaikat, niin upeista nayttelijasuorituksista voi nauttia vielakin enemman.
Mutta sepa siita eeppisyydesta, silla nyt lahdemme toiselle eeppiselle seikkailulle: nimittain katsomaan jalkapalloa! Vuorossa on Englannin toisen sarjatason Championshipin ottelu Charlton - Middlesbrough. Ja Janne on onnellinen. <3
Ella & Janne
tiistai 6. elokuuta 2013
York & Oxford
Akateemiset tervehdykset Oxfordista! Vasyneet matkalaiset yrittavat muistella parin paivan takaiseen oleskeluun Yorkin kaupungissa, mika tuottaa suuria vaikeuksia, koska kaiken lisaksi olemme myos aivan taynna syotyamme taas kerran maukasta ruokaa JA jalkiruokaa. Yritamme parhaamme ennen kuin kiirehdimme elokuviin katsomaan Red 2 -leffaa ja keski-ikaisia tai sita vanhempia nayttelijoita. Jihuu!
Yorkissa saavuimme jo tutuksi tulleelle juna-asemalle, jonka jalkeen suuntasimme suoraan bussilla Bed and breakfast -hotelliimme, joka oli taas kerran vallan mainio! Jalkojen lepuuttelun jalkeen lahdimme kaymaan viela keskustassa haistelemassa tunnelmaa ja syomassa. Taytyy sanoa, etta enemman tai vahemman sattumanvaraisesti valitsemamme kaupunkikohteet nayttavat osuneen nappiin, silla York oli mita ihastuttavin vanha kaupunki. Muistomme Yorkista ja sen ihastuttavuudesta (etenkin Jannen kohdalla) ovat saaneet vanhojen talojensa lisaksi vaikutteita myos mahtavasta jalkapalloelamyksesta! Kavimme katsomassa paikallisen York City -joukkueen kauden ensimmaisen sarjaottelun (kyseessa Englannin neljanneksi korkein sarjataso). Vastassa oli Northampton ja yleisoa stadionilla oli 4388, mika tarkoitti sita, etta kotijoukkueen tehdessa voittomaalin viimeisilla minuuteilla korvani saivat shokkihoitoa koko yleison huutaessa suoraa kurkkua. Taytyy sanoa, etta suomalaiset eivat varmasti osaa fanittaa jalkapalloa, jos edes jaakiekkoa samalla innokkuudella. Ottelu oli muutenkin erittain hyva (pelaajat varmaan parempia kuin Suomen Veikkausliigassa!?!) ja tilanteita riitti molemmin puolin. Kotijoukkueen viime hetken voittomaali (1-0) oli kerrassaan maaginen kokemus! (suora lainaus: Janne Henriksson)
No niin, nelja minuuttia viela aikaa. Yorkille ei enaa riita enempaa aikaa. Oxfordissa siis ollaan. Tanaan ollaan kierrelty kaikki tarkeimmat kohteet keskustassa, mukaan lukien sata miljoonaa yliopiston eri collegea. Huomenna suuntaamme Blenheim Palaceen, jonka pitaisi olla yksi upeimmista ja suurimmista kartanoista Englannissa. Can't wait!
Nyt aika loppuu. Kaikki on erinomaisesti, toivottavasti siellakin teilla kaikilla. Vahan alkaa jo olla ikava Suomea ja kaikkia teita. Haaonnittelut Pauluksellle ja Annalle! Heippa!
Ella & Janne
perjantai 2. elokuuta 2013
Lomailua Scarborough'ssa
Terve taas kaikille! Olemme juuri lahtemassa Scarboroughsta, mutta tulimme viela kirjastoon paivittamaan blogia. Tama huvitus maksaa 2 puntaa puolelta tunnilta, joten nauttikaa upeasta 20 minuutin pikakirjoituksestamme. :D
Lahtomme Minsteracresista oli haikea. Sunnuntai-iltana vietimme laksiaisia syoden maukasta ruokaa ja pannukakkuja. Lisaksi Janne piti lyhyen kiitospuheen ja myos paikan johtaja piti meille pienen puheen ja antoi meille kaikkien puolesta laksiaislahjan. Ilta oli erittain mukava, vaikkakin oli surullista jattaa yhteiso, silla kaikki ovat olleet niin mukavia. Eniten tulee ikava ihmisia, joista ehti tulla meille hyvia ystavia. Maanantaiaamuna aamiaisen jalkeen lauloin viela laksiaislaulun koko porukalle, jonka jalkeen viela kaikki yhdessa itkettiin ja halailtiin, kunnes oli aika lahtea juna-asemalle.
Ensimmianen paivan Scarboroughssa meni enemman tai vahemman Minsteracresia muistellessa. Vielakin muistelemme upeita viikkoja Minsteracresissa, ja pakko myontaa, etta pakkohan sinne on takaisin joskus menna! Mutta elama jatkuu, ja Scarborough on ollut juuri sopiva paikka rentoiluun ja Englannin historiasta nautiskeluun. Kaiken kaikkiaan kaupunki on aivan valtavan kaunis merenrantakaupunki hiekkarantoineen, kukkuloineen, jyrkanteineen, laivoineen, kylpyloineen ja keskiaikaisine linnoituksineen.
Scarboroughssa olemme ihailleet kaupunkia kavellen, ottaneet aurinkoa hiekkarannalla (saat ovat suosineet!), kayneet kylpylassa uimassa, saunomassa ja hieronnassa, syoneet hyvaa pubiruokaa, vierailleet Scarborough Castlessa, kavelleet portaita ja jyrkkia rinteita ylos alas niin etta jalkoihin sattuu, ostaneet voileipia kaupasta, kayneet puistossa ja nauttineet ihanasta ja rauhallisesta merenrantahotellistamme, jossa saimme aivan eeppista aamupalaa joka aamu! Nam!
Kaiken taman lisaksi kavimme tiistaina Whitbyn kalastajakaupungissa, jossa soimme fish and chips -aterian satamassa, vierailimme kuuluisan Whitbyn luostarin raunioilla, kavelimme taas portaita ja jyrkkia rinteita ylos alas ja ihailimme Pohjanmerta aallonmurtajilta. Yorkshiren rannikko on kylla ihan upean kaunis. (Lisatietona viela, etta Sydamen asialla -sarja on kuvattu Whitbyssa.)
Kaikki on siis todella hyvin ja pian suuntaamme kohti Yorkin keskiaikaista kaupunkia, jota on kehuttu meille monta kertaa. Emme siis malta odottaa, mita sielta loytyy. Paivitamme taas kunhan ehdimme tietokoneen aareen, jos sellaisen jostakin vain loydamme. Nyt nauttimaan auringosta ja Englannin kattavasta junaverkostosta!
Ella & Janne
Lahtomme Minsteracresista oli haikea. Sunnuntai-iltana vietimme laksiaisia syoden maukasta ruokaa ja pannukakkuja. Lisaksi Janne piti lyhyen kiitospuheen ja myos paikan johtaja piti meille pienen puheen ja antoi meille kaikkien puolesta laksiaislahjan. Ilta oli erittain mukava, vaikkakin oli surullista jattaa yhteiso, silla kaikki ovat olleet niin mukavia. Eniten tulee ikava ihmisia, joista ehti tulla meille hyvia ystavia. Maanantaiaamuna aamiaisen jalkeen lauloin viela laksiaislaulun koko porukalle, jonka jalkeen viela kaikki yhdessa itkettiin ja halailtiin, kunnes oli aika lahtea juna-asemalle.
Ensimmianen paivan Scarboroughssa meni enemman tai vahemman Minsteracresia muistellessa. Vielakin muistelemme upeita viikkoja Minsteracresissa, ja pakko myontaa, etta pakkohan sinne on takaisin joskus menna! Mutta elama jatkuu, ja Scarborough on ollut juuri sopiva paikka rentoiluun ja Englannin historiasta nautiskeluun. Kaiken kaikkiaan kaupunki on aivan valtavan kaunis merenrantakaupunki hiekkarantoineen, kukkuloineen, jyrkanteineen, laivoineen, kylpyloineen ja keskiaikaisine linnoituksineen.
Scarboroughssa olemme ihailleet kaupunkia kavellen, ottaneet aurinkoa hiekkarannalla (saat ovat suosineet!), kayneet kylpylassa uimassa, saunomassa ja hieronnassa, syoneet hyvaa pubiruokaa, vierailleet Scarborough Castlessa, kavelleet portaita ja jyrkkia rinteita ylos alas niin etta jalkoihin sattuu, ostaneet voileipia kaupasta, kayneet puistossa ja nauttineet ihanasta ja rauhallisesta merenrantahotellistamme, jossa saimme aivan eeppista aamupalaa joka aamu! Nam!
Kaiken taman lisaksi kavimme tiistaina Whitbyn kalastajakaupungissa, jossa soimme fish and chips -aterian satamassa, vierailimme kuuluisan Whitbyn luostarin raunioilla, kavelimme taas portaita ja jyrkkia rinteita ylos alas ja ihailimme Pohjanmerta aallonmurtajilta. Yorkshiren rannikko on kylla ihan upean kaunis. (Lisatietona viela, etta Sydamen asialla -sarja on kuvattu Whitbyssa.)
Kaikki on siis todella hyvin ja pian suuntaamme kohti Yorkin keskiaikaista kaupunkia, jota on kehuttu meille monta kertaa. Emme siis malta odottaa, mita sielta loytyy. Paivitamme taas kunhan ehdimme tietokoneen aareen, jos sellaisen jostakin vain loydamme. Nyt nauttimaan auringosta ja Englannin kattavasta junaverkostosta!
Ella & Janne
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Viimeinen viikko Minsteracresissa
Helou! Yksi yo on enaa jaljella ja tunnelmat ovat kylla aika haikeat. On mukavaa paasta viela lomailemaan ja lopulta Suomeenkin, mutta koska oleskelumme taalla on ylittanyt odotukset ja olemme saaneet kokea olevamme osa yhteisoperhetta, on haikeaa jattaa tama kaikki taakse. Erityisesti monet solmitut ystavyyssuhteet tulevat varmasti jatkumaan tulevaisuudessakin. Kaikki ovat toivottaneet meidat tervetulleeksi takaisin heti ensi kesana tai milloin vain, ja mistas sen tietaa, kenties viela jonain paivana palaamme takaisin Minsteracresiin.
Viimeinen viikko on ollut vaihteleva. Ellalla on ollut pienta kuumetta alkuviikosta perjantaihin asti, eika Ella ole pystynyt olemaan toissa mukana, muuten kuin tiskaamisessa ruokailujen jalkeen. Nyt Ellalla olo on jo onneksi parempi! Viikko on toisaalta ollut todella kiireinen, koska taalla on samaanaikaankin tapahtunut monenlaista. Sunnuntaista lauantaihin taalla oli kuoroleiri, tiistaista torstaihin paikalla oli ryhma kidutusta kokeneita pakolaisia ja heidan lapsiaan, perjantaina oli eraan passionistin hautajaiset ja viela loppuviikosta ollaan koitettu siivota huonettamme ja pakata lahtoa varten. Kiiretta on siis pitanyt.
Alkuviikosta maalailtiin isoja tienreunuskivia valkoisiksi. Keskella viikkoa mina osallistuin lapsiryhman kanssa leikkeihin ja peleihin ja muihin aktiviteetteihin. Mukavaa oli vaikka helle vahan alensi jaksamistasoa. Perjantain hautajaisten kahvitustilaisuuden jarjestamisessa olimme mukana koko yhteison voimin. Kaikki sujui mukavasti. Ella oli tarjoilemassa vetta ja mehua ja auttamassa keittiossa kun taas mina olin tarjoilemassa kahvia ja teeta (erityisesti teeta, Englannissa kun ollaan). Oli myos ensimmainen kerta kun osallistuin muistotilaisuuteen t-paita paalla. Siihen on kaksi syyta: ensiksikin luulin, etta olisin keittiolla tiskaamassa, enka tarjoilemassa ja toiseksi minulla ei ole muita paitoja mukana. Muutenkin ihmiset ovat pukeutuneet aika vaihtelevasti, eivatka laheskaan kaikki olleet pukeutuneet mustaan. Ruokatarjoilun aikaan tilaisuudessa tarjoiltiin myos viinia, mika ainakin meidan mielestamme oli aika yllattavaa. Suhtautuminen alkoholiin yleensakin taalla on selvasti vapaampaa kuin Suomessa. Mm. yhteisomme sunnuntain illallisen jalkeen on aina tarjolla viinia ja muitakin juomia.
Eilen vietimme hauskaa iltaa yhteison olohuoneessa, jossa koko porukalla perkasimme hernepalkoja, joita oli lajapain. Tasta seurasi monia hauskoja vitseja, huudahduksia ja hulvattomia tilanteita, joiden kuvaileminen tassa tekstina olisi aika hankalaa. Summa summarum: Peas be with you.
Herasin tanaan aamulla aikeisessa lahtea hakemaan (lahi)geokatkoa kolmen kilometrin paasta, mutta vetta satoi sen verran rajusti, etta se jaakoon ensi kertaan. Tama olikin oikeastaan ensimmainen kerta, kun taalla satoi vastaavalla tavalla vetta koko tana aikana, mita taalla olemme olleet. Helletta ja auringonpaistetta on riittanyt! Kuulemma emme ole saaneet oikeaa kuvaa englantilaisesta saasta, mutta se ei kylla meita haittaa yhtaan. Uutisten mukaan tama kesa on ollut lampimin seitsemaan vuoteen ja lisaksi kuulemma viime kesana oli satanut lahes jatkuvasti!
Huomenna siis matka jatkuu aamupaivalla junalla Scarborough'oon, jossa saamme majailla Leeway Hotellissa perjantaihin asti. Mahdollisuudet paivittaa blogia selviavat paikan paalle. Yritamme kirjoittaa paivityksen viimeistaan Yorkissa, jonne olemme menossa sitten perjantaina.
Suunnitelmissa Scarborough'ssa on kayda hieronnassa seka kylpylassa, kaveleskella hiekkorannoilla, vierailla historiallisesti merkittavassa Whitbyn kalakaupungissa, lohoilla, syoda hyvaa ruokaa ja rentoutua. Toivottavasti ainakin osa naista toteutuu! Ensi kertaan!
Ella & Janne
Viimeinen viikko on ollut vaihteleva. Ellalla on ollut pienta kuumetta alkuviikosta perjantaihin asti, eika Ella ole pystynyt olemaan toissa mukana, muuten kuin tiskaamisessa ruokailujen jalkeen. Nyt Ellalla olo on jo onneksi parempi! Viikko on toisaalta ollut todella kiireinen, koska taalla on samaanaikaankin tapahtunut monenlaista. Sunnuntaista lauantaihin taalla oli kuoroleiri, tiistaista torstaihin paikalla oli ryhma kidutusta kokeneita pakolaisia ja heidan lapsiaan, perjantaina oli eraan passionistin hautajaiset ja viela loppuviikosta ollaan koitettu siivota huonettamme ja pakata lahtoa varten. Kiiretta on siis pitanyt.
Alkuviikosta maalailtiin isoja tienreunuskivia valkoisiksi. Keskella viikkoa mina osallistuin lapsiryhman kanssa leikkeihin ja peleihin ja muihin aktiviteetteihin. Mukavaa oli vaikka helle vahan alensi jaksamistasoa. Perjantain hautajaisten kahvitustilaisuuden jarjestamisessa olimme mukana koko yhteison voimin. Kaikki sujui mukavasti. Ella oli tarjoilemassa vetta ja mehua ja auttamassa keittiossa kun taas mina olin tarjoilemassa kahvia ja teeta (erityisesti teeta, Englannissa kun ollaan). Oli myos ensimmainen kerta kun osallistuin muistotilaisuuteen t-paita paalla. Siihen on kaksi syyta: ensiksikin luulin, etta olisin keittiolla tiskaamassa, enka tarjoilemassa ja toiseksi minulla ei ole muita paitoja mukana. Muutenkin ihmiset ovat pukeutuneet aika vaihtelevasti, eivatka laheskaan kaikki olleet pukeutuneet mustaan. Ruokatarjoilun aikaan tilaisuudessa tarjoiltiin myos viinia, mika ainakin meidan mielestamme oli aika yllattavaa. Suhtautuminen alkoholiin yleensakin taalla on selvasti vapaampaa kuin Suomessa. Mm. yhteisomme sunnuntain illallisen jalkeen on aina tarjolla viinia ja muitakin juomia.
Eilen vietimme hauskaa iltaa yhteison olohuoneessa, jossa koko porukalla perkasimme hernepalkoja, joita oli lajapain. Tasta seurasi monia hauskoja vitseja, huudahduksia ja hulvattomia tilanteita, joiden kuvaileminen tassa tekstina olisi aika hankalaa. Summa summarum: Peas be with you.
Herasin tanaan aamulla aikeisessa lahtea hakemaan (lahi)geokatkoa kolmen kilometrin paasta, mutta vetta satoi sen verran rajusti, etta se jaakoon ensi kertaan. Tama olikin oikeastaan ensimmainen kerta, kun taalla satoi vastaavalla tavalla vetta koko tana aikana, mita taalla olemme olleet. Helletta ja auringonpaistetta on riittanyt! Kuulemma emme ole saaneet oikeaa kuvaa englantilaisesta saasta, mutta se ei kylla meita haittaa yhtaan. Uutisten mukaan tama kesa on ollut lampimin seitsemaan vuoteen ja lisaksi kuulemma viime kesana oli satanut lahes jatkuvasti!
Huomenna siis matka jatkuu aamupaivalla junalla Scarborough'oon, jossa saamme majailla Leeway Hotellissa perjantaihin asti. Mahdollisuudet paivittaa blogia selviavat paikan paalle. Yritamme kirjoittaa paivityksen viimeistaan Yorkissa, jonne olemme menossa sitten perjantaina.
Suunnitelmissa Scarborough'ssa on kayda hieronnassa seka kylpylassa, kaveleskella hiekkorannoilla, vierailla historiallisesti merkittavassa Whitbyn kalakaupungissa, lohoilla, syoda hyvaa ruokaa ja rentoutua. Toivottavasti ainakin osa naista toteutuu! Ensi kertaan!
Ella & Janne
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Valtakunnan rajamailla
( teksti kirjoitettu sunnuntaina, teknisten ongelmien vuoksi julkaistaan nyt maanantaina :) )
Hello! Enaa viikko jaljella Minsteracresissa! Toita on riittanyt ja tanaan onkin ollut vahan vasynyt olo yllattavista keittiovuoroista johtuen. Pitaa yrittaa ehtia ottaa paivaunia joku toinen paiva. :) Hommia on tehty normaaliin tapaan: on kitketty rikkaruohoja, kasteltu kukkia, taytetty suihkulahde, kanniskeltu tavaraa, jahdattu kanoja ja kaneja, maalattu kivia ja syoty mansikoita puutarhasta. Kaikenlaista kivaa siis. Taman reissun jalkeen osaamme tehda vaikka mita!
Viikkoomme on mahtunut myos paljon arjesta poikkeavaa. Saimme paakokiltamme kutsun tulla torstaina katsomaan hanen kansantanssiryhmansa esitysta Newcastleen paikalliseen pubiin (Cumberland Arms), jonka gangsterihistoriasta saimme kuulla paikan paalla monenlaisia juttuja... Anyway, pubi oli kaikinpuolin perienglantilainen: ulkona terassi ja suuri joukko ihmisia nauramassa tuopit kadessa, sisalla kaksi tummaa pienta huonetta, joista toisessa raikui laulu useiden kitaroiden saestyksella, puinen sisustus, jota ei ole muutettu piiiitkaan aikaan, vessa, jota piti etsia sokkeloisten kaytavien paadyista, ylakerta, jossa soitti jonkinmoinen rock-bandi jne. Perinteeksi muodostuneessa kansantanssi-illassa pubin pihalla esiintyi myos nelja muuta ryhmaa ja tunnelma oli juuri sellainen, jonka voit stereotyyppisesti kuvitella englantilaisessa pubissa railakkaana kesailtana olevan. Huikeaa!
Seuraavana aamuna vasytti, mutta sepas ei meita lannistanut, silla suuntasimme aamupalan jalkeen Hexhamiin, josta nousimme bussiin, joka vei meidat Hadrianuksen muurille! Matka sujui taas kerran vauhdikkaasti mutkitellen ja keskittyen siihen, etten oksenna edessamme istuvan aasialaispariskunnan paalle. (Totta puhuen alkaa nayttaa silta, etta alan hieman tottumaan paikallisiin maanmuotoihin paremmin ja paremmin.) Nousimme bussista paikassa nimelta Once Brewed (!) josta kavelimme muurille. Taytyy sanoa, etta ensinakyma muurista teki minuun suuremman vaikutuksen kuin olin odottanut. Muuri itsessaan ei ole erityisen korkea tai levea, mutta sen sijainti maanmuodostumia silmalla pitaen on nerokas: muuri on rakennettu korkeiden kukkuloiden myotaisesti niin, etta skotin tai kenen tahansa muunkin olisi aika hankala sita ylittaa nopeasti kenenkaan huomaamatta. Varsinkin kun roomalaiset olivat rakentaneet muurin varrelle pienia linnoitettuja vartiopaikkoja mailin valein.
Kun olimme ihailleet upeaa maisemaa hetken ajan, suuntasimme muuria pitkin kohti itaa noin 3-4 mailin verran Housesteadsin linnoitukseen asti. Vaikka matka ei pituudeltaan ollut pitka, olimme aivan lopen uupuneita! Reitti oli kirjaimellisesti ylos alas portaita ja jyrkkia rinteita. Maisemia ajatellen se oli todellakin vaivan arvoista. Kuvat puhukoon puolestaan.
Selvitettyamme muurin salat matkasimme takaisin Hexhamiin, jossa vietimme rauhallisen illan kaupoissa kierrellen ja italialaisessa ravintolassa syoden. Janne pohdiskeli paikallisessa marketissa loytyisiko kaupasta yhtaan suomalaista tuotetta. Hetken paasta karkkihyllyn kohdalta bongasimme Pandan lakritsia! Ostimme viimeiset kaksi pakettia, jotta voimme viikon kuluttua tarjota suomalaista herkkua ystavillemme Minsteracresissa.
Lauantai ja sunnuntai ovatkin menneet enemman tai vahemma reissusta toipuessa. Etenkin keittion puolella on vierahtanyt monta tuntia tarjoillessa ja tiskatessa, silla tanaan alkoi vuosittainen kuoroleiri, johon osallistuu n. 30 laulajaa. Minakin ehdin luultavasti jonkun verran laulamaan, jos ei mitaan tarkeaa tyohommaa ilmene.
Olemme kylla nauttineet olostamme taalla Minsteracresissa ihan tosi paljon. Toisaalta alamme kylla myos odottamaan kahden viikon lomaamme innolla. Jannen aiemmin kipeista niskoista inspiroituneina aiomme lohota kylpylassa ja nauttia hieronnasta ensimmaisessa lomakohteessamme Scarboroughssa. Sita odotellessa!
Ella & Janne
Hello! Enaa viikko jaljella Minsteracresissa! Toita on riittanyt ja tanaan onkin ollut vahan vasynyt olo yllattavista keittiovuoroista johtuen. Pitaa yrittaa ehtia ottaa paivaunia joku toinen paiva. :) Hommia on tehty normaaliin tapaan: on kitketty rikkaruohoja, kasteltu kukkia, taytetty suihkulahde, kanniskeltu tavaraa, jahdattu kanoja ja kaneja, maalattu kivia ja syoty mansikoita puutarhasta. Kaikenlaista kivaa siis. Taman reissun jalkeen osaamme tehda vaikka mita!
Viikkoomme on mahtunut myos paljon arjesta poikkeavaa. Saimme paakokiltamme kutsun tulla torstaina katsomaan hanen kansantanssiryhmansa esitysta Newcastleen paikalliseen pubiin (Cumberland Arms), jonka gangsterihistoriasta saimme kuulla paikan paalla monenlaisia juttuja... Anyway, pubi oli kaikinpuolin perienglantilainen: ulkona terassi ja suuri joukko ihmisia nauramassa tuopit kadessa, sisalla kaksi tummaa pienta huonetta, joista toisessa raikui laulu useiden kitaroiden saestyksella, puinen sisustus, jota ei ole muutettu piiiitkaan aikaan, vessa, jota piti etsia sokkeloisten kaytavien paadyista, ylakerta, jossa soitti jonkinmoinen rock-bandi jne. Perinteeksi muodostuneessa kansantanssi-illassa pubin pihalla esiintyi myos nelja muuta ryhmaa ja tunnelma oli juuri sellainen, jonka voit stereotyyppisesti kuvitella englantilaisessa pubissa railakkaana kesailtana olevan. Huikeaa!
Seuraavana aamuna vasytti, mutta sepas ei meita lannistanut, silla suuntasimme aamupalan jalkeen Hexhamiin, josta nousimme bussiin, joka vei meidat Hadrianuksen muurille! Matka sujui taas kerran vauhdikkaasti mutkitellen ja keskittyen siihen, etten oksenna edessamme istuvan aasialaispariskunnan paalle. (Totta puhuen alkaa nayttaa silta, etta alan hieman tottumaan paikallisiin maanmuotoihin paremmin ja paremmin.) Nousimme bussista paikassa nimelta Once Brewed (!) josta kavelimme muurille. Taytyy sanoa, etta ensinakyma muurista teki minuun suuremman vaikutuksen kuin olin odottanut. Muuri itsessaan ei ole erityisen korkea tai levea, mutta sen sijainti maanmuodostumia silmalla pitaen on nerokas: muuri on rakennettu korkeiden kukkuloiden myotaisesti niin, etta skotin tai kenen tahansa muunkin olisi aika hankala sita ylittaa nopeasti kenenkaan huomaamatta. Varsinkin kun roomalaiset olivat rakentaneet muurin varrelle pienia linnoitettuja vartiopaikkoja mailin valein.
Kun olimme ihailleet upeaa maisemaa hetken ajan, suuntasimme muuria pitkin kohti itaa noin 3-4 mailin verran Housesteadsin linnoitukseen asti. Vaikka matka ei pituudeltaan ollut pitka, olimme aivan lopen uupuneita! Reitti oli kirjaimellisesti ylos alas portaita ja jyrkkia rinteita. Maisemia ajatellen se oli todellakin vaivan arvoista. Kuvat puhukoon puolestaan.
Selvitettyamme muurin salat matkasimme takaisin Hexhamiin, jossa vietimme rauhallisen illan kaupoissa kierrellen ja italialaisessa ravintolassa syoden. Janne pohdiskeli paikallisessa marketissa loytyisiko kaupasta yhtaan suomalaista tuotetta. Hetken paasta karkkihyllyn kohdalta bongasimme Pandan lakritsia! Ostimme viimeiset kaksi pakettia, jotta voimme viikon kuluttua tarjota suomalaista herkkua ystavillemme Minsteracresissa.
Lauantai ja sunnuntai ovatkin menneet enemman tai vahemma reissusta toipuessa. Etenkin keittion puolella on vierahtanyt monta tuntia tarjoillessa ja tiskatessa, silla tanaan alkoi vuosittainen kuoroleiri, johon osallistuu n. 30 laulajaa. Minakin ehdin luultavasti jonkun verran laulamaan, jos ei mitaan tarkeaa tyohommaa ilmene.
Olemme kylla nauttineet olostamme taalla Minsteracresissa ihan tosi paljon. Toisaalta alamme kylla myos odottamaan kahden viikon lomaamme innolla. Jannen aiemmin kipeista niskoista inspiroituneina aiomme lohota kylpylassa ja nauttia hieronnasta ensimmaisessa lomakohteessamme Scarboroughssa. Sita odotellessa!
Ella & Janne
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Munkkien jalanjaljissa
Torstai-iltana tosiaan sitten menimme illalliselle eraan intialaisperaisen seurakuntalaisen kotiin. Han kutsui meidat (me + se hollantilaisopiskelija seka maalarimies), koska olimme maalanneet hanelle tarkean Youth Centren keittion. Ennen illallista maalarimies (olettikin jo varmaan huomanneet, etta emme kirjoita blogiin kenenkaan nimia, just in case) vei meidat Corbridgeen, paikalliseen Angel-pubiin tutustumaan englantilaiseen kulttuuriin. Kokemus olikin mielenkiintoinen, koska paikassa oli kaikenikaisia ihmisia lapsista vanhuksiin ja siella tarjoiltiin myos ruoka-annoksia. Maalarimies halusi valttamatta tilata meille oluet. Saimme vahan kuitenkin sanottua, etta emme juo olutta, joten han lopulta tilasi meille puolikkaat tuopit soodaveden (tms.) ja oluen sekoitusta. Pahaltahan se maistui :D Terassilla istuimme taysin ventovieraiden tyyppien viereen (maalarimiehen aloitteesta tietysti) ja lopulta keskustelimmekin heidan kanssaan suomalaisista ralli- ja formulakuskeista, suomalaisesta autokoulusta seka autovakuutuksista.
Sitten siirryimme sinne intialaispariskunnan kotiin. Mies oli matkoilla, mutta paikalla oli lisaksi eras toinen tuntemamme seurakuntalainen. Meita odottikin todella herkullinen illalllinen: ensin istahdimme hetken olohuoneessa, jossa tarjolla oli tulisia intialaisia naposteltavia seka juomia valinnan mukaan. Tutuistuimme hienoon taloon, jossa oli mm. flyygeli, jota Ella ehti hieman kokeillakin. (Tama intialaisrouva on erittain hyva pianisti ja soittaa myos urkuja sunnuntain messuissa.)
Ruokailuhuoneessa meita odotti valmiiksi katettu illallispoyta. Ensin meille tarjoiltiin herkullinen alkupala, joka oli pienia paistettuja kanajauhelihapihveja pienen salaatin ja chilikastikkeen kera. Paaruoka oli mittava: riisia, maustettua kaalisalaattia, linssimuhennosta, chilisia kanankoipia seka tulista haudutettua intialaista lammasta. HERKULLISTA! Jalkiruoaksi oli viela eraanlainen leipamarjaherkku. Sisalla kaikenlaisia marjoja hyydytettyna ja kuorena paahtoleipaa marjamehussa. Jalkiruoan jalkeen viela paikalliseen tapaan tarjoiltiin juustoa ja voileipakekseja. Oli kylla mahtava illallinen ja hauskat poytakeskustelut myos! Illan paatteksi illan emanta viela soitti meille flyygelillaan hieman Debussya. Mahtava kuuloista oli.
Perjantaina aamiaisen jalkeen paasimme kaymaan laheisessa kylpylassa. Paikka oli todella hieno. Aamupaivalla ei onneksi paikalla ollut kovinkaan paljon ihmisia, joten saimme rauhassa uida ja istua poreammeessa. Paikassa oli myos hyorysauna seka ihan normaali sauna! Tosin sauna ei kuitenkaan vastannut ihan normaaleja suomalaisia standardeja. Penkkeja oli kolmessa tasossa ja eniten tilaa oli alimmalla tasolla, jossa oli kylla aika viilea olla. Kiuas taas oli ylimman penkkitason takana melko ylhaalla puulevyn takana silla tavalla, etta loylya voinut heittaa. Kiulua, eika kauhaakaan ei tosin nakynyt. Lampoa oli 75 astetta, mutta koska kiuas sijaitsi aivan heti ylimman penkkirivin takana, oli siella lahes mahdotonta istua kovin kauaa, koska penkit olivat tulikuumat. No, oli kuitenkin mukava kayda saunomassa ja uimassa. Niin ja oli myos mielenkiintoista, etta noihin molempiin saunoihin oli sisaankaynti uima-altaiden puolelta, eli ne olivat miehille ja naisille yhteiset. Ja tietysti kaikilla piti olla myos uimapuku paalla. Lisaksi saunojen ovien ulkopuolella oli kyltti taynna pienta tekstia, jossa ohjeita ja varoituksia saunomiseen liittyen. Kaikenlaista. Lisaksi suihkutilat olivat siina mielessa erikoiset, etta ne eivat olleet suomalaisille tuttuun tapaan avoimia suihkutiloja, vaan jokainen suihku oli omassa kopissaan ja eteen viela vedettiin verho, ettei kukaan varmasti nae kun kayt suihkussa. Ja jotta tama uimahallikuvaus ei olisi liian lyhyt, niin pakko viela kertoa, etta pukuhuoneissa oli myos sahkolla toimiva uimapukujenkuivauslaite. Toimiin vahan samaan tapaan kuin salaatinkuivain. Lystille tuli hintaa 5 puntaa per henkilo, kun mukanamme oli paikan jasenasiakas. Hinta olisi siis ilmeisesti ollut kalliimpi, jos olisimme menneet keskenamme. Lounaan jalkeen perjantaina maalasimme aiemmin puhdistamamme ja tyhjentamamme suihkulahteen altaan sisapintaa viimein saapuneella uima-allasmaalilla.
 |
| Pyhiinvaellusreitti oli merkitty paaluilla hiekkaan. Varsinaiset pyhiinvaeltajat taittoivat matkan paljain jaloin. |
 |
| Me kavelimme pengertieta pitkin. |
Lauantaina oli sitten vuorossa matka Lindisfarneen, Holy Islandille, eli Pyhalle Saarelle. Sinne jarjestettiin ekumeeninen pyhiinvaellus ja siihen liittyva hartaushetki saaren 600-700 luvuilla rakennetun luostarin raunioilla ja osallistujia oli yli kaksi tuhatta. Saarelle kulkee pengertie, mutta sekin on korkean vuoroveden aikaan veden vallassa, joten kaynnit siella pitaa ajoittaa hyvin. Meidan matka oli hyvin ja jarjestetty emmeka uponneet. Olimme paikallisten seurakuntien yhdessa jarjestamassa bussissa mukana. Saa myos suosi meita. Osa osallistujista kaveli "virallisen" pyhiinvaelluksen mantereella vuoroveden paljaaksi jattamaa hiekka pitkin, mutta me Ellan kanssa tyydyimme kavelemaan pengertieta pitkin. Sekin oli hieno kokemus ja maisemat olivat todella hienot!
 |
| Nyppiminen on erittain hauskaa. Not. |
 |
| Pako luostarista. |
 |
| Pyhan Aidanin vuonna 635 perustaman luostarin rauniot. Huom. kulunut nurmikko, jossa hartaushetki pidettiin. |
 |
| Lounasmaisema. |
 |
| Samaa luonasmaisemaa, jos vahan kaansi paata. Linna taustalla rakennettu 1500-luvulla. |
Sopivasti pienten sivupolkujen ja niilta kenkiin ja sukkiin saatujen ihmeellisten piikkikukintojen saattamana ehdimme rukoushetkeen, joka oli kokonaisuutena erittain hieno. Varsinkin kun otti ympariston huomioon. Lounasta menimme syomaan ilmeisesti saareen korkeimpaan kohtaan ja oli kylla ehka parhaat lounasmaisemat ikina. Huhhuh. Sitten pitikin jo suunnata bussille. Matkalla piipahdimme Fudge/toffee -kauppaan, josta sai aivan mahtavia erimakuisia fudgeja kilohintaan. Olimme ajoissa bussin lahtopaikalla, noin puoli tuntia ennen lahtoa. Aikaa kului ja ihmettelimme, kun ei nay bussia, eika ketaan muuta meidan ryhmasta. Kysyimme asiaa parkkimiehilta ja he vakuuttivat, etta paikan kaikki bussit tulevat talle parkkialueella, kunhan vain odottaisimme. Kymmenen minuuttia ennen lahtoaikaa aloimme jo vahan hermostua, ja paikalle tulikin yksi nainen meidan ryhmasta ja hankin etsi parkkipaikkaa. Siina sitten ihmeteltiin hetki, kunnes sitten joku parkkimies tuli sanomaan, etta hei se teidan bussi on tuolla invabussialueella vahan matkan paassa. No niinpa tietysti. No, olimme bussissa tasan 16.00 ja paasimme kyytiin. Vahan ehdittiin jo saikahtaa.
Nyt tassa on vietetty rauhaisasti lepopaivaa. Aurinko paistaa ja lamminta on. Jatketaanpa taas matkaa!
tiistai 9. heinäkuuta 2013
Summertime!
Heippa kaikille! Taalla elama jatkuu ja aurinko paistaa lampimasti. Ollaan jo niin vieraannuttu tietokoneista ja kannykoista, etta meinataan unohtaa kirjoittaa blogia ja vastata aitin viesteihin. Sori mama. :) Kaikenlaista on taas tapahtunut viikon aikana. Emme kylla osanneet arvata, etta reissustamme tulee nain eeppinen ja hauska! Yhteiso on jo toivottanut kaikki kaverimme tervetulleiksi tanne Minsteracresiin, joten jos matkakarpanen on puraissut, niin tanne vain!
Viikko sitten kavimme siis katsomassa niita kuuluisia Lindisfarne Gospelseja. Nayttely oli todella hieno ja mielenkiintoinen. Myos viikingit olivat paasseet mukaan nayttelyn kuvioihin, vaikkakin vahan huonossa valossa heidan ryostellessa paikallisia rannikkokaupunkeja julmasti. Kamalat barbaarit against pyhat munkit. Aikamoista historian havinaa... Samalla Durhamin reissulla Janne myos loysi ensimmaisen ulkomaan geokatkon. Hurraa!
Durhamin reissun jalkeen teimmekin paljon toita tulevaa Summer Fayre -tapahtumaa varten. Vuosittain jarjestettava kesatapahtuma Minsteracresissa keraa noin 400-500 kavijaa lahiseudulta. Tarjolla on erilaisia kojuja, myyntipisteita, arpajaisia, romua, lapsille peleja, ruokaa, musiikkia... Tavallaan siis eraanlaiset markkinat. Tyoskentelimme paivan aikana lasten pelipisteella ja liikenteenohjaajana (ensimmianen kerta sekin!) Paiva oli todella mukava ja saat suosivat. Harmillisesti emme voittaneet arpajaisten paapalkintoa, joka oli 250£, vaikka Janne ostikin meille seitseman arpalippua.
Tapahtuma vaati siis paljon valmisteluita: sen jo tutuksi tulleen suihkulahteen putsausta ja maalausta, poytien kantamista, kukkien kastelua jne. Lisaksi Janne ja se hollantilainen englanninopiskelija putsasivat kaksi eraanlaista karjaporttia: sehan vasta hauskaa oli... Mina tyydyin rikkaruohojen kitkemiseen. Tanaankin olimme kitkemassa rikkaruohoja vihannespuutarha Peace Gardenissa. Oli kuuma!
Sunnuntai ja maanantai olivat vapaapaivia. Sunnuntain vietimme Andy Murrayn mestaruusottelua katsellen. Jannesta tuntui ihan kuin joku suomalainen olisi voittanut. Jihuu! Eilen olimme koko paivan Newcastlessa. Kavimme nimenomaisen keskiaikaisen New Castlen ainoassa sailyneessa osassa, sen keskustornissa, josta naki oikeastaan melkein koko Newcastlen keskustan jokineen ja sen siltoineen. Sen jalkeen kavelimme ympari keskustaa, tervehdimme jaarli Charles Greyn (Earl Greyn, hox hox kaikki teenjuojat) patsasta keskusaukiolla, soimme Pizza Hutissa (nam!), vierailimme Newcastle United Football Clubin stadionin fanikaupassa (Janne: jihuu! Ella: njaah), kavimme elokuvissa (Brad Pitt naytti vahan vanhalta) ja paikallisessa ostoskeskuksessa. Janne loysi hyvan makeiskaupan, josta sai hanen sanojensa mukaan aivan eeppista toffeeta. (Kaikki on jo syoty Jannen toimesta.)
Siinapa se. Tanaan oli siis paluu arkeen. Paivallinen oli tosin siina mielessa erikoinen, etta poytaseurueeseen kuului VAIN kuusi henkiloa (mika on vahiten tahan mennessa), mukaanlukien viikon Minsteracresissa asuva nuori passionistipappi Etela-Koresta. Han on hauska tyyppi, antaa hermopaahierontaa kaikille vastaantuleville. Ei puhu kovin hyvaa englantia, mutta on todella sympaattinen heppu. Yhtena iltana teki pihalla niita itamaisia voimisteluliikkeita.
Talla viikolla meilla on mielenkiintoisia seikkailuja edessa. Torstaina menemme sinne pubiin ja intialaiselle illalliselle, perjantaiaamuna menemme paikallisen nuoren miehen kanssa paikalliseen uimahalliin (jossa on ilmeisesti myos sauna), lauantaina lahdemme bussilla Holy Islandille, joka on se paikka, jossa mainitut Lindisfarne Gospelsit kirjoitettiin. Pitaa varoa vuorovetta - ja viikinkeja!
Ella & Janne
 |
| Paarakennus ja kirkko koko komeudessaan. |
Viikko sitten kavimme siis katsomassa niita kuuluisia Lindisfarne Gospelseja. Nayttely oli todella hieno ja mielenkiintoinen. Myos viikingit olivat paasseet mukaan nayttelyn kuvioihin, vaikkakin vahan huonossa valossa heidan ryostellessa paikallisia rannikkokaupunkeja julmasti. Kamalat barbaarit against pyhat munkit. Aikamoista historian havinaa... Samalla Durhamin reissulla Janne myos loysi ensimmaisen ulkomaan geokatkon. Hurraa!
Durhamin reissun jalkeen teimmekin paljon toita tulevaa Summer Fayre -tapahtumaa varten. Vuosittain jarjestettava kesatapahtuma Minsteracresissa keraa noin 400-500 kavijaa lahiseudulta. Tarjolla on erilaisia kojuja, myyntipisteita, arpajaisia, romua, lapsille peleja, ruokaa, musiikkia... Tavallaan siis eraanlaiset markkinat. Tyoskentelimme paivan aikana lasten pelipisteella ja liikenteenohjaajana (ensimmianen kerta sekin!) Paiva oli todella mukava ja saat suosivat. Harmillisesti emme voittaneet arpajaisten paapalkintoa, joka oli 250£, vaikka Janne ostikin meille seitseman arpalippua.
 |
| Onneksi ei ihan pohjaan asti tarvinut tyhjentaa. |
Sunnuntai ja maanantai olivat vapaapaivia. Sunnuntain vietimme Andy Murrayn mestaruusottelua katsellen. Jannesta tuntui ihan kuin joku suomalainen olisi voittanut. Jihuu! Eilen olimme koko paivan Newcastlessa. Kavimme nimenomaisen keskiaikaisen New Castlen ainoassa sailyneessa osassa, sen keskustornissa, josta naki oikeastaan melkein koko Newcastlen keskustan jokineen ja sen siltoineen. Sen jalkeen kavelimme ympari keskustaa, tervehdimme jaarli Charles Greyn (Earl Greyn, hox hox kaikki teenjuojat) patsasta keskusaukiolla, soimme Pizza Hutissa (nam!), vierailimme Newcastle United Football Clubin stadionin fanikaupassa (Janne: jihuu! Ella: njaah), kavimme elokuvissa (Brad Pitt naytti vahan vanhalta) ja paikallisessa ostoskeskuksessa. Janne loysi hyvan makeiskaupan, josta sai hanen sanojensa mukaan aivan eeppista toffeeta. (Kaikki on jo syoty Jannen toimesta.)
 |
| Maanantaina odotti lahto Newcastleen ja aamulla nakyma ikkunastamme oli yllattavan sumuinen. |
 |
| Odottelimme junaa Newcastleen Stocksfieldissa. Huomatkaa taustalla oleva juliste, josta selviaa, etta kyseinen junarata on ollut toiminnassa jo 175 vuotta! |
 |
| Janne valloitti New Castlen. |
 |
| Maisemat oli todella hienot! |
 |
| Earl Greyhan se siella. Ja samalla Newcastlen keskustaa. |
 |
| Osa stadionin fanikaupasta. Kaupassa vaatimattomasti kaksi kerrosta ja valtavasti lattiapinta-alaa. Tietysti auki myos kesatauolla. Fanitus hieman eri sfaareissa kuin Suomessa. |
Siinapa se. Tanaan oli siis paluu arkeen. Paivallinen oli tosin siina mielessa erikoinen, etta poytaseurueeseen kuului VAIN kuusi henkiloa (mika on vahiten tahan mennessa), mukaanlukien viikon Minsteracresissa asuva nuori passionistipappi Etela-Koresta. Han on hauska tyyppi, antaa hermopaahierontaa kaikille vastaantuleville. Ei puhu kovin hyvaa englantia, mutta on todella sympaattinen heppu. Yhtena iltana teki pihalla niita itamaisia voimisteluliikkeita.
Ella & Janne
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Patsaita ja paivallisia
Heippa kaikille! Paivat vierivat hurjaa vauhtia, ja vaikka emme toita teekkaan kuin viisi paivaa viikossa, niin aikaa ei aina tunnu riittavan tietokoneelle asti. Onneksi olemme kuitenkin ehtineet katsoa ahkerasti tennista, jalkapalloa ja paikallisia visailuohjelmia muiden asukkaiden kanssa. Enpas osannut arvata, etta tulen joku paiva katsomaan ohjelmia kuten Would I lie to you tai Miranda muutaman elakeian ylittaneen nunnan kanssa. Mutta sitakin hauskempaa meilla kylla oli!
Viime aikoina tyoaikamme on kulunut patsaita puhdistellen ja suihkulahteen reunoja ja nuorisotalon keittiota maalaten. Lisaksi olemme olleet apuna tiskaushommissa lahes joka aterialla. Kuten viime paivityksessa mainitsimme, kavimme viime viikolla Hexhamissa, joka on n. 10 000 asukkaan pikkukyla (jossa kauppoja tuntui silti olevan enemman kuin Raahessa yhteensa...) Vierailimme myos Hexhamin melkein tuhat vuotta vanhassa kirkossa, jossa meidat vastaanotti innokas transvestiitti-kirkko-opas. Fun! Lisaksi Janne kavi karkkiostoksilla Iceland-nimisessa kaupassa. Nimensa mukaisesti kaupassa myytiin kaytannossa ainoastaan pakastetuotteita. Onneksi karkit olivat omassa hyllyssansa. Reissu Hexhamiin oli kaikin puolin mukava, paitsi etta maanpinnan muodoista johtuen automatkat saivat minut voimaan pahoin. Teita Northumberlandissa voisi hyvin kuvailla vuoristoradoiksi. Ylos ja alas, ja mahdollisimman mutkaisesti.
Sunnuntaina lahdimme kaymaan Durhamissa, ja edellisesta reissusta viisastuneena valtasin etupenkin itselleni. Oikea paatos. Durhamissa vierailimme tuhat vuotta vanhassa katedraalissa, joka kuuluu maailman perintokohteisiin! Ihan kiva kirkko. Osallistuimme siella anglikaanisen kirkon Evensong-iltahartauteen, joka ehka enemmankin muistutti sanajumalanpalvelusta. Hartaudessa juhlistettiin Lindisfarne Gospels -kasikirjoituksen (1300 vuotta vanha taalla koillis-Englannissa kirjoitettu evankeliumien erittain nayttavasti koristeltu kasikirjoitus) nayttelyn avajaisia. Jotta hartaus voisi miljoon lisaksi olla vielakin mahtipontisempi, toimitukseen osallistui katedraalin kuoro ja joku eeppinen urkuri, evankeliumiteksti luettiin latinaksi ja vanhaksi englanniksi (josta ei ymmarra yhtaan mitaan... paitsi ehka Janne, jota teksti naytti kovasti kiinnostavan), koko kirkko suitsutettiin tayteen suitsukkeita yms.
Aiemmin mainitsemamme taalla asuva kiinalainen mies on muuten aivan eeppinen kokki! Han tekee meille ruokaa muutaman kerran viikossa. Jee! Lisaksi parin paivan aikana taalla kavi kylassa yhden munkin sukulaisperhe Pohjois-Irlannista. Heidan aksentistaan ei saanut mitaan selvaa, mutta perheen lasten soittama irlantilainen kansanmusiikki paivallisella ja aamiaisella oli erittain mukavaa kuultavaa ja juuri sellaista, jonka tahtiin voisi kuvitella ihmisten tanssivan irlantilaisessa pubissa! Toinen nunnista halusikin jo lahtea tanssisalin puolelle tanssahtelemaan. :D
Tallaista perienglantilaista meininkia talla kertaa. Huomenna menemmekin katsomaan Durhamiin sita Lindisfarne Gospels -kasikirjoitusta. Lisaksi meidat on kutsuttu ensi viikolla paivalliselle intialais-englantilaisen perheen kotiin ja ennakkotietojen mukaan perheen isa on TODELLA hyva tekemaan intialaista ruokaa. Mies, jonka kanssa maalasimme nuorisotalon keittion, aikoo vieda meidat samalla reissulla kaymaan paikallisessa pubissa. Ellan mielesta hauskaa, Jannen mielesta hyvin mielenkiintoista.
Ella & Janne
Viime aikoina tyoaikamme on kulunut patsaita puhdistellen ja suihkulahteen reunoja ja nuorisotalon keittiota maalaten. Lisaksi olemme olleet apuna tiskaushommissa lahes joka aterialla. Kuten viime paivityksessa mainitsimme, kavimme viime viikolla Hexhamissa, joka on n. 10 000 asukkaan pikkukyla (jossa kauppoja tuntui silti olevan enemman kuin Raahessa yhteensa...) Vierailimme myos Hexhamin melkein tuhat vuotta vanhassa kirkossa, jossa meidat vastaanotti innokas transvestiitti-kirkko-opas. Fun! Lisaksi Janne kavi karkkiostoksilla Iceland-nimisessa kaupassa. Nimensa mukaisesti kaupassa myytiin kaytannossa ainoastaan pakastetuotteita. Onneksi karkit olivat omassa hyllyssansa. Reissu Hexhamiin oli kaikin puolin mukava, paitsi etta maanpinnan muodoista johtuen automatkat saivat minut voimaan pahoin. Teita Northumberlandissa voisi hyvin kuvailla vuoristoradoiksi. Ylos ja alas, ja mahdollisimman mutkaisesti.
Sunnuntaina lahdimme kaymaan Durhamissa, ja edellisesta reissusta viisastuneena valtasin etupenkin itselleni. Oikea paatos. Durhamissa vierailimme tuhat vuotta vanhassa katedraalissa, joka kuuluu maailman perintokohteisiin! Ihan kiva kirkko. Osallistuimme siella anglikaanisen kirkon Evensong-iltahartauteen, joka ehka enemmankin muistutti sanajumalanpalvelusta. Hartaudessa juhlistettiin Lindisfarne Gospels -kasikirjoituksen (1300 vuotta vanha taalla koillis-Englannissa kirjoitettu evankeliumien erittain nayttavasti koristeltu kasikirjoitus) nayttelyn avajaisia. Jotta hartaus voisi miljoon lisaksi olla vielakin mahtipontisempi, toimitukseen osallistui katedraalin kuoro ja joku eeppinen urkuri, evankeliumiteksti luettiin latinaksi ja vanhaksi englanniksi (josta ei ymmarra yhtaan mitaan... paitsi ehka Janne, jota teksti naytti kovasti kiinnostavan), koko kirkko suitsutettiin tayteen suitsukkeita yms.
Aiemmin mainitsemamme taalla asuva kiinalainen mies on muuten aivan eeppinen kokki! Han tekee meille ruokaa muutaman kerran viikossa. Jee! Lisaksi parin paivan aikana taalla kavi kylassa yhden munkin sukulaisperhe Pohjois-Irlannista. Heidan aksentistaan ei saanut mitaan selvaa, mutta perheen lasten soittama irlantilainen kansanmusiikki paivallisella ja aamiaisella oli erittain mukavaa kuultavaa ja juuri sellaista, jonka tahtiin voisi kuvitella ihmisten tanssivan irlantilaisessa pubissa! Toinen nunnista halusikin jo lahtea tanssisalin puolelle tanssahtelemaan. :D
Tallaista perienglantilaista meininkia talla kertaa. Huomenna menemmekin katsomaan Durhamiin sita Lindisfarne Gospels -kasikirjoitusta. Lisaksi meidat on kutsuttu ensi viikolla paivalliselle intialais-englantilaisen perheen kotiin ja ennakkotietojen mukaan perheen isa on TODELLA hyva tekemaan intialaista ruokaa. Mies, jonka kanssa maalasimme nuorisotalon keittion, aikoo vieda meidat samalla reissulla kaymaan paikallisessa pubissa. Ellan mielesta hauskaa, Jannen mielesta hyvin mielenkiintoista.
Ella & Janne
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Kuvankaunis Northumberland
 |
| Matkalla sinivalkoisin... eikun Norwegianin siivin! |
 |
| EasyBussilla Lontooseen. |
 |
| Minsteracres! |
 |
| Room with a view! (Nakyma huoneemme ikkunasta!) |
 |
| Kartanon etelanpuoleinen rinne. |
 |
| Kartanon itajulkisivua. Huoneemme on vasemmalla kulman takana. |
 |
| Kartanon upea maisema pohjoiseen. Horisontissa siintaa Skotlannin kukkulat! |
 |
| Englantilainen lepohetki. |
 |
| Haravoimatta jaanytta nurmikkoa. Ihan kivat tyomaisemat. |
 |
| Kylpyhuoneemme lasimaalaus. Hyvia suihkuhetkia kaikille! |
 |
| Piha-alueen suihkulahde, jonka puhdistusta jatkamme huomenna. |
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Minsteracres!
Terve taas kaikki!
Taalla elama jatkuu. Pienia salasanaongelmia oli viikonlopun aikana, emmeka paasseet kirjoittamaan mitaan. Harmillisesti myos kameran usb-miniusb -johto jai kotiin, niin emme ole viela saaneet kuvia koneelle. Ehka saamme sellaisen joltakulta lainaan viela.
Silla valin voit kayda Minsteracresin (eli siis paikan missa olemme) kotisivuilla katselemassa kuvia. Taytyy kylla sanoa, etta kuvat eivat kerro koko totuutta. Maisemat ja kartano ovat paljon mahtavemmat kuin mita kuvat antavat ymmartaa. Linkki sivulla on tuossa sivun oikeassa laidassa, mutta laitan sen myos tahan:
http://www.minsteracres.org/
Tassa valissa voisi viela mainita, miksi ylipaataan olemme taalla ja mika paikka tama on. Minun (Jannen) opintoihin kuuluu kahdeksan viikon kieliharjoittelujakso englanninkielisessa maassa. Erinakoisten vaihtoehtojen ja rukousten jalkeen paadyimme tanne Minsteracresiin vapaaehtoisiksi kuudeksi viikoksi. Vapaaehtoisjakson jalkeen meille on viela kahden viikon loma, jonka aikana kiertelemme muutamissa paikoissa pitkin Englantia. Niista sitten myohemmin lisaa. Minsteracres (virallisesti Minsteracres Retreat Centre) on siis eraanlainen retriittikeskus, jossa jarjestetaan monenlaisia retriitteja/leireja/tapahtumia eri-ikaisille ihmisille. Paikka on aiemmin ollut katolisen Passionisti-jarjeston luostari, ja taalla asuu edelleen viisi jarjeston munkkia/nunnaa. He eivat kuitenkaan ainakaan meidan mielestamme ole mitaan stereotyyppisia munkkeja/nunnia, vaan ovat todella rentoja ja hauskoja ihmisia. Meidan lisaksemme taalla siis asuvat he, yksi kiinalainen mies seka yksi alankomaalainen vapaaehtoinen opiskelija. Han opiskelee myos englanninopettajaksi ja on myos tekemassa kieliharjoitteluaan ja sattumalta myos saavuimme paikalle samana paivana (han tosin on taalla yhteensa 10 viikkoa). Tama taalla asuva porukkaa muodostaa ''Communityn'' eli taalla asuvan yhteison. Lisaksi muutamia ihmisia kay taalla paivatoissa (mm siivoojia, kokki ja toimistovirkailija) ja heidan lisakseen taalla pyorii loputon maara vapaaehtoisia auttamassa keittiolla ja kaikenlaisissa muissa hommissa. Ennen kun paikka muutettiin luostariksi, oli tama englantilaisen katolisen Silvertop-perheen kartano. Paikan yhteydessa on myos kirkko, jossa paikallinen katolinen seurakunta pitaa jumalanpalveluksiaan (Passionistimunkit toimivat seurakunnan pastoreina).
Kaikki on siis taalla edelleen hyvin. Viime kerralla taisimme jaada siihen, kun saavuimme paikalle juna-asemalta. Paikan johtaja naytti meille huoneemme, joka oli yllatykseksemme aivan valtavan iso! Lahes meidan kampan kokoinen! Huoneessa on mukavan kokoinen parisanky, valtava antiikkinen vaatekaappi, kirjoituspoyta, lipasto, rullatuoli, kaksi nojatuolia, kokolattiamatto ja lavuaari. Lavuaarissa on tuttuun englantilaiseen tapaan kylma- ja kuumavesihanat erikseen ja tietysti lavuaarin eri laidoilla, jotta kasien peseminen on mahdollisimman hankalaa. Onneksi kuitenkin kuumavesihanasta ei ihan valittomasti tule tulikuumaa vetta, niin kasienpesu onnistuu mukavasti.
Huoneemme on paikan paatalossa, joka siis alunperin on ollut kartano ja sen paaosa on rakennettu vuonna 1758. Meidan huoneemme sijaitsee juurikin tuossa talon alkuperaisosassa! Eeppista! Huoneessamme on kaksi isohkoa ikkunaa, joista avautuu uskomattoman hieno nakyma talon itapuolelle. Vihreaa ruohoa, suihkulahde, valtavia puita ja vauhdikkaasti liikkuvia eri savyisia pilvia.
Viereinen huone on toinen talon vaen yhteisista oleskeluhuoneista, jossa on televisio, rajattomasti nojatuoleja, sohva seka kahvin- ja vedenkeittomahdollisuus. Ja tietysti lavuaari (kuten lahes kaikissa muissakin huoneissa). Eika tassa viela kaikki: kaytavan paassa oleva seuraava huone on kaytannossa vain meidan kaytossa oleva tilava wc/suihkuhuone, jonka erikoisuutena on kapea ja korkea ikkuna, jossa on yhta pyhimysta esittava lasimaalaus! Ihan kiva.
Niin ja siis huoneeseen laukut jatettyamme, kavimme johtajan (joka on erittain mukava) johdolla pienella tutustumiskierroksella ympari kartanoa. Samalla myos tutustuimme myos kartanon muihin vakituisiin asukkaisiin. Meidat otettiin erittain lampimasti vastaan ja olo on koko ajan ollut erittain tervetullut.
Muutama sana kartanosta ja sen tiluksista: kolme kerrosta, lukuisia huoneita, kaytavia, portaikkoja, vessoja, suihkuja, keittio, iso ja pieni ruokasali, kappeli, kirjasto, pari ballroomia (tanssisali tms), valtava kellari, iso vierastalo, valtavat piha-alueet, vihannespuutarha Peace Garden, valtavia jattilaispunapuita ja jaatavat maarat kaikkia muitakin eeppisia puita, kymmenia lampaita, lukuisia kanoja, kaksi hoperoa kissaa, sisapiha, Youth Centre (talo, jossa majoitustiloja lapsiryhmille), kirkko, eeppiset maisemat joka suuntaan (pohjoisessa nakyy Skotlanti) (talo sijaitsee maen rinteessa 300 m vedenpinnan ylapuolella), pari pienta jarvea (latakkoa), puistoalue, jossa paljon puita ja rhododendroneja. Ehkapa viela jotain muutakin, lisaillaan kun tulee mieleen.
Nyt jo muutaman paivan (kohta jo viikon!) taalla oltuamme olemme jo paasseet mukavasti sisaan talon rutiineihin. Normaalipaivat (ma-la) sujuivat aikalailla seuraavanlaisen aikataulun mukaan:
7.30 heratys
8.10 aamurukous
8.30 messu
9.00 aamupala
10.00-12.45 tyoaikaa
13.00 lounas
14.00-17.00 tyoaikaa
18.00 Rosary-rukous
18.15 iltarukous
18.30 paivallinen
19.30 hiljainen rukous
20.00 yorukous
22.00 nukkumaan
Heratys ja nukkumaanmenoaika eivat ole mitenkaan maarattyja, vaan jokainen heraa ja menee nukkumaan silloin kun haluaa. Rukoushetket ja messu pidetaan kartanon kappelissa, eivatka ne ole pakollisia. Hetket ovat olleet mielestamme mukavia ja olemmekin yleensa kayneet niissa kaikissa lukuunottamatta Rosary-rukousta (jossa rukoillaan Ave Maria 50 kertaa). Sunnuntain ohjelma on poikkeava, ja se on myos vapaapaiva. Sunnuntaina on kaksi seurakunnan messua, joihin osallistuu noin 100 ihmista yhteensa. Arkipaivien rukoukset ja messut ovat myos avoimia kaikille, mutta niihin osallistuu yleensa vain paikan asukit ja mahdollisesti joku muu.
Tyoajat ovat mielestamme ihan mukavat, eika tyota ole mitenkaan liikaa. Tahan mennessa olemme tiskanneet (keittiolla onneksi on pikatiskikone!), istuttaneet kukkia, kitkeneet rikkaruohoja, hoitaneet vihannespuutarhaa (mm. kaansimme maata, kerasimme pinaattia ja nostimme purjoja maasta), haravoineet ruohoa seka puhdistaneet suihkulahdetta ja sen marmoripatsasta. Mukavaa on ollut, saat ovat suosineet ja ainoastaan sunnuntaina on satanut paljon vetta. Mina mm. poltin niskasi perjantaina kun aurinko paistoi niin kuumasti.
Ruoka on myos ollut erittain hyvaa, mutta siita ehka myohemmin lisaa. Huomenna olemme menossa lounaan jalkeen Hexhamiin, joka on pieni kaupunki/kyla lahistolla. Ainakin torilla ja kaupassa tulee kaytya varmasti. Tassapa tekstia talla kertaa. Onnittelut jos jaksoit loppuun asti! Kommentit ja kysymykset ovat myos tervetulleita! Ensi kertaan!
Ella ja Janne
Taalla elama jatkuu. Pienia salasanaongelmia oli viikonlopun aikana, emmeka paasseet kirjoittamaan mitaan. Harmillisesti myos kameran usb-miniusb -johto jai kotiin, niin emme ole viela saaneet kuvia koneelle. Ehka saamme sellaisen joltakulta lainaan viela.
Silla valin voit kayda Minsteracresin (eli siis paikan missa olemme) kotisivuilla katselemassa kuvia. Taytyy kylla sanoa, etta kuvat eivat kerro koko totuutta. Maisemat ja kartano ovat paljon mahtavemmat kuin mita kuvat antavat ymmartaa. Linkki sivulla on tuossa sivun oikeassa laidassa, mutta laitan sen myos tahan:
http://www.minsteracres.org/
Tassa valissa voisi viela mainita, miksi ylipaataan olemme taalla ja mika paikka tama on. Minun (Jannen) opintoihin kuuluu kahdeksan viikon kieliharjoittelujakso englanninkielisessa maassa. Erinakoisten vaihtoehtojen ja rukousten jalkeen paadyimme tanne Minsteracresiin vapaaehtoisiksi kuudeksi viikoksi. Vapaaehtoisjakson jalkeen meille on viela kahden viikon loma, jonka aikana kiertelemme muutamissa paikoissa pitkin Englantia. Niista sitten myohemmin lisaa. Minsteracres (virallisesti Minsteracres Retreat Centre) on siis eraanlainen retriittikeskus, jossa jarjestetaan monenlaisia retriitteja/leireja/tapahtumia eri-ikaisille ihmisille. Paikka on aiemmin ollut katolisen Passionisti-jarjeston luostari, ja taalla asuu edelleen viisi jarjeston munkkia/nunnaa. He eivat kuitenkaan ainakaan meidan mielestamme ole mitaan stereotyyppisia munkkeja/nunnia, vaan ovat todella rentoja ja hauskoja ihmisia. Meidan lisaksemme taalla siis asuvat he, yksi kiinalainen mies seka yksi alankomaalainen vapaaehtoinen opiskelija. Han opiskelee myos englanninopettajaksi ja on myos tekemassa kieliharjoitteluaan ja sattumalta myos saavuimme paikalle samana paivana (han tosin on taalla yhteensa 10 viikkoa). Tama taalla asuva porukkaa muodostaa ''Communityn'' eli taalla asuvan yhteison. Lisaksi muutamia ihmisia kay taalla paivatoissa (mm siivoojia, kokki ja toimistovirkailija) ja heidan lisakseen taalla pyorii loputon maara vapaaehtoisia auttamassa keittiolla ja kaikenlaisissa muissa hommissa. Ennen kun paikka muutettiin luostariksi, oli tama englantilaisen katolisen Silvertop-perheen kartano. Paikan yhteydessa on myos kirkko, jossa paikallinen katolinen seurakunta pitaa jumalanpalveluksiaan (Passionistimunkit toimivat seurakunnan pastoreina).
Kaikki on siis taalla edelleen hyvin. Viime kerralla taisimme jaada siihen, kun saavuimme paikalle juna-asemalta. Paikan johtaja naytti meille huoneemme, joka oli yllatykseksemme aivan valtavan iso! Lahes meidan kampan kokoinen! Huoneessa on mukavan kokoinen parisanky, valtava antiikkinen vaatekaappi, kirjoituspoyta, lipasto, rullatuoli, kaksi nojatuolia, kokolattiamatto ja lavuaari. Lavuaarissa on tuttuun englantilaiseen tapaan kylma- ja kuumavesihanat erikseen ja tietysti lavuaarin eri laidoilla, jotta kasien peseminen on mahdollisimman hankalaa. Onneksi kuitenkin kuumavesihanasta ei ihan valittomasti tule tulikuumaa vetta, niin kasienpesu onnistuu mukavasti.
Huoneemme on paikan paatalossa, joka siis alunperin on ollut kartano ja sen paaosa on rakennettu vuonna 1758. Meidan huoneemme sijaitsee juurikin tuossa talon alkuperaisosassa! Eeppista! Huoneessamme on kaksi isohkoa ikkunaa, joista avautuu uskomattoman hieno nakyma talon itapuolelle. Vihreaa ruohoa, suihkulahde, valtavia puita ja vauhdikkaasti liikkuvia eri savyisia pilvia.
Viereinen huone on toinen talon vaen yhteisista oleskeluhuoneista, jossa on televisio, rajattomasti nojatuoleja, sohva seka kahvin- ja vedenkeittomahdollisuus. Ja tietysti lavuaari (kuten lahes kaikissa muissakin huoneissa). Eika tassa viela kaikki: kaytavan paassa oleva seuraava huone on kaytannossa vain meidan kaytossa oleva tilava wc/suihkuhuone, jonka erikoisuutena on kapea ja korkea ikkuna, jossa on yhta pyhimysta esittava lasimaalaus! Ihan kiva.
Niin ja siis huoneeseen laukut jatettyamme, kavimme johtajan (joka on erittain mukava) johdolla pienella tutustumiskierroksella ympari kartanoa. Samalla myos tutustuimme myos kartanon muihin vakituisiin asukkaisiin. Meidat otettiin erittain lampimasti vastaan ja olo on koko ajan ollut erittain tervetullut.
Muutama sana kartanosta ja sen tiluksista: kolme kerrosta, lukuisia huoneita, kaytavia, portaikkoja, vessoja, suihkuja, keittio, iso ja pieni ruokasali, kappeli, kirjasto, pari ballroomia (tanssisali tms), valtava kellari, iso vierastalo, valtavat piha-alueet, vihannespuutarha Peace Garden, valtavia jattilaispunapuita ja jaatavat maarat kaikkia muitakin eeppisia puita, kymmenia lampaita, lukuisia kanoja, kaksi hoperoa kissaa, sisapiha, Youth Centre (talo, jossa majoitustiloja lapsiryhmille), kirkko, eeppiset maisemat joka suuntaan (pohjoisessa nakyy Skotlanti) (talo sijaitsee maen rinteessa 300 m vedenpinnan ylapuolella), pari pienta jarvea (latakkoa), puistoalue, jossa paljon puita ja rhododendroneja. Ehkapa viela jotain muutakin, lisaillaan kun tulee mieleen.
Nyt jo muutaman paivan (kohta jo viikon!) taalla oltuamme olemme jo paasseet mukavasti sisaan talon rutiineihin. Normaalipaivat (ma-la) sujuivat aikalailla seuraavanlaisen aikataulun mukaan:
7.30 heratys
8.10 aamurukous
8.30 messu
9.00 aamupala
10.00-12.45 tyoaikaa
13.00 lounas
14.00-17.00 tyoaikaa
18.00 Rosary-rukous
18.15 iltarukous
18.30 paivallinen
19.30 hiljainen rukous
20.00 yorukous
22.00 nukkumaan
Heratys ja nukkumaanmenoaika eivat ole mitenkaan maarattyja, vaan jokainen heraa ja menee nukkumaan silloin kun haluaa. Rukoushetket ja messu pidetaan kartanon kappelissa, eivatka ne ole pakollisia. Hetket ovat olleet mielestamme mukavia ja olemmekin yleensa kayneet niissa kaikissa lukuunottamatta Rosary-rukousta (jossa rukoillaan Ave Maria 50 kertaa). Sunnuntain ohjelma on poikkeava, ja se on myos vapaapaiva. Sunnuntaina on kaksi seurakunnan messua, joihin osallistuu noin 100 ihmista yhteensa. Arkipaivien rukoukset ja messut ovat myos avoimia kaikille, mutta niihin osallistuu yleensa vain paikan asukit ja mahdollisesti joku muu.
Tyoajat ovat mielestamme ihan mukavat, eika tyota ole mitenkaan liikaa. Tahan mennessa olemme tiskanneet (keittiolla onneksi on pikatiskikone!), istuttaneet kukkia, kitkeneet rikkaruohoja, hoitaneet vihannespuutarhaa (mm. kaansimme maata, kerasimme pinaattia ja nostimme purjoja maasta), haravoineet ruohoa seka puhdistaneet suihkulahdetta ja sen marmoripatsasta. Mukavaa on ollut, saat ovat suosineet ja ainoastaan sunnuntaina on satanut paljon vetta. Mina mm. poltin niskasi perjantaina kun aurinko paistoi niin kuumasti.
Ruoka on myos ollut erittain hyvaa, mutta siita ehka myohemmin lisaa. Huomenna olemme menossa lounaan jalkeen Hexhamiin, joka on pieni kaupunki/kyla lahistolla. Ainakin torilla ja kaupassa tulee kaytya varmasti. Tassapa tekstia talla kertaa. Onnittelut jos jaksoit loppuun asti! Kommentit ja kysymykset ovat myos tervetulleita! Ensi kertaan!
Ella ja Janne
torstai 20. kesäkuuta 2013
Perilla ollaan!
Vaikka lahdosta on kulunut vasta muutama paiva, paljon on ehtinyt tapahtua. Reissu alkoi siis Oulun lentokentalta, jossa paketoimme rinkkamme hihnat tiukalle ja odotimme innokkaasti matkamme alkavan. Lento sujui hyvin, paasimme istumaan jopa Urho Kekkosen kaksoisolennon viereen! Voiko matka paremmin alkaakaan!!! Sylvikin oli luonnollisesti mukana kaytavan toisella puolella.
Helsinkiin saapuessamme jannitys tuntui vain tiivistyvan, silla Homeland/Isanmaan puolesta -tv-sarjaan addiktoituneina etsimme lentokentalta tv:ta, josta voisimme katsoa sarjan toisen tuotantokauden viimeisen osan. Toiveemme toteutui ja loysimme kaytavalta suljetun baarin edesta television, jota saimme katsella rauhassa lentokentalta ostettujen karjalanpiirakoiden ja prinssinakkien kera. Lentokentta naytti rauhoittuvan, ja kavimme tarkistamassa jo aiemmin mainitun portin 31 younia silmallapitaen. Emme kuitenkaan paatyneet nukkumaan kyseiselle portille, vaan siirryimme passintarkastuksen kautta uuden terminaalin puolelle, josta lentomme Lontoon Gatwickin kentalle lahtisi aamulla klo 8.10. Yo lentokentalla sujui oletetulla tavalla: Janne nukkui jonkin verran, mina pyoriskelin ja kuuntelin laheisesta vessasta kaikuvaa lintujen laulua. Luit oikein.
Aamulla Janne pohdiskeli aamupalaa nauttiessa, tulisiko ystavamme Urho jalleen samalle lennolle. Ja juuri samaan aikaan Urho kuin hidastettuna kaveli esiin mainostaulun takaa! (Eeppinen naurukohtaus.) Harmillisesti Urho ei paatynyt samalle lennolle kanssamme. Lento Gatwickiin sujui kuitenkin ihan hyvin ilman Urhoakin. Lentokentalla Janne huokaisi helpotuksesta rinkkojemme nakyessa tavarahihnalla. Matka EasyBussilla Lontoon Earls Courtille sujui torkkuen ja maisemia tuijotellen.
Syotyamme kinkkuananaspizzaa lahdimme kavelemaan rinkkojen kanssa 1,5 km paassa olevalle metroasemalle. South Kensingtonilta nousimme metroon King's Crossin asemalle, jonka laheisyydessa hotellimme odotti vastaanottamaan vasyneet matkaajat pienen kartanluvun jalkeen. Hotellivirkailijalla oli vaikeuksia lausua Jannen (lue: Janen) nimea seka tietaa oliko kyseessa mies vai nainen. Varaus oli kunnossa ja huone oli mukava. Huoneessa oli kaksi sankya, televisio ja lavuaari. Yhteiset vessat ja suihkut olivat kaytavan puolella.
Paivatorkkujen jalkeen lahdimme tutustumaan lahialueeseen. Janne kavi etsimassa yhta geokatkoa, muttei harmillisesti loytanyt. Surua kuitenkin helpotti kaynti British Libraryssa (kansalliskirjasto), mista tulikin menestystarina! Paadyimme The Treasures of British Library -nayttelyyn, mista loytyi kaikki maailman teokset (Jannen mukaan...). Siella oli mm. kirje Napoleonilta, Isaac Newtonilta, Jane Austenin muistiinpanoja, Beowulfin kasikirjoitus 1000-luvulta, Elisabeth I:n itse kirjailema rukouskirja, kaikkien tarkeimpien ja kuulisimpien saveltajien nuottikirjoituksia (Mozart, Beethoven & kumppanit) ja Codex Sinaiticus (Raamatun kasikirjoitus 350-luvulta). Loppuiltamme menikin Jannen osalta toipuessa tasta maailmaa mullistavasta kokemuksesta. Minun osaltani mullistavampi kokemus oli saada maha tayteen Burger Kingissa. Nam!
Seuraavana aamuna hotellissa tarjottiin aito englantilainen aamiainen: paistettu kananmuna, oudonmakuinen harmaa makkara, miltaanmaistumattomat pavut ja aarimmaisen iso viipale pekonia. Aamupalan pelasti tee ja paahtoleivat marmeladilla. Oli pekoni ja kananmunakin ihan jees. Aamupalan jalkeen lahdimme hotellilta King's Crossin rautatieasemalle, josta hyppasimme junaan kohti pohjoista! Matka kesti reilu kolme tuntia, ja maisemat olivat koko ajan melkeinpa samanlaisia: vihreita puita, kumpuilevia peltoja ja niittyja satunnaisilla lampailla.
Saavuimme Newcastleen, josta meilla oli jatkoyhteys laheiselle Riding Millin asemalle parin tunnin kuluttua. Moottorikayttoisen paikallisjunan kyydissa jannitys alkoi kohota aarimmaisyyksiin: millaista Minsteracresissa tulisi olemaan, minkalaisia ihmisia siella olisi, saisiko siella hyvaa ruokaa? Asemalle saapuessamme vastassa oli sahkopostista tuttu paikan johtaja, joka toivotti meidat lampimasti tervetulleiksi.
Ensimmaiset 30 tuntia Minsteracresissa ovat sujuneet mainiosti. Taalla on oikein mukavaa ja ihmiset ovat olleet todella ystavallisia ja huomaavaisia meita kohtaan. Mutta nyt tekstilla alkaa olemaan jo mittaa, joten jatkamme tasta joku toinen paiva. Katsotaan, jos saisimme laitettua myos muutaman kuvan tahanastisesta matkastamme.
Kaikki on taalla siis hyvin. :)
Ella & Janne
Helsinkiin saapuessamme jannitys tuntui vain tiivistyvan, silla Homeland/Isanmaan puolesta -tv-sarjaan addiktoituneina etsimme lentokentalta tv:ta, josta voisimme katsoa sarjan toisen tuotantokauden viimeisen osan. Toiveemme toteutui ja loysimme kaytavalta suljetun baarin edesta television, jota saimme katsella rauhassa lentokentalta ostettujen karjalanpiirakoiden ja prinssinakkien kera. Lentokentta naytti rauhoittuvan, ja kavimme tarkistamassa jo aiemmin mainitun portin 31 younia silmallapitaen. Emme kuitenkaan paatyneet nukkumaan kyseiselle portille, vaan siirryimme passintarkastuksen kautta uuden terminaalin puolelle, josta lentomme Lontoon Gatwickin kentalle lahtisi aamulla klo 8.10. Yo lentokentalla sujui oletetulla tavalla: Janne nukkui jonkin verran, mina pyoriskelin ja kuuntelin laheisesta vessasta kaikuvaa lintujen laulua. Luit oikein.
Aamulla Janne pohdiskeli aamupalaa nauttiessa, tulisiko ystavamme Urho jalleen samalle lennolle. Ja juuri samaan aikaan Urho kuin hidastettuna kaveli esiin mainostaulun takaa! (Eeppinen naurukohtaus.) Harmillisesti Urho ei paatynyt samalle lennolle kanssamme. Lento Gatwickiin sujui kuitenkin ihan hyvin ilman Urhoakin. Lentokentalla Janne huokaisi helpotuksesta rinkkojemme nakyessa tavarahihnalla. Matka EasyBussilla Lontoon Earls Courtille sujui torkkuen ja maisemia tuijotellen.
Syotyamme kinkkuananaspizzaa lahdimme kavelemaan rinkkojen kanssa 1,5 km paassa olevalle metroasemalle. South Kensingtonilta nousimme metroon King's Crossin asemalle, jonka laheisyydessa hotellimme odotti vastaanottamaan vasyneet matkaajat pienen kartanluvun jalkeen. Hotellivirkailijalla oli vaikeuksia lausua Jannen (lue: Janen) nimea seka tietaa oliko kyseessa mies vai nainen. Varaus oli kunnossa ja huone oli mukava. Huoneessa oli kaksi sankya, televisio ja lavuaari. Yhteiset vessat ja suihkut olivat kaytavan puolella.
Paivatorkkujen jalkeen lahdimme tutustumaan lahialueeseen. Janne kavi etsimassa yhta geokatkoa, muttei harmillisesti loytanyt. Surua kuitenkin helpotti kaynti British Libraryssa (kansalliskirjasto), mista tulikin menestystarina! Paadyimme The Treasures of British Library -nayttelyyn, mista loytyi kaikki maailman teokset (Jannen mukaan...). Siella oli mm. kirje Napoleonilta, Isaac Newtonilta, Jane Austenin muistiinpanoja, Beowulfin kasikirjoitus 1000-luvulta, Elisabeth I:n itse kirjailema rukouskirja, kaikkien tarkeimpien ja kuulisimpien saveltajien nuottikirjoituksia (Mozart, Beethoven & kumppanit) ja Codex Sinaiticus (Raamatun kasikirjoitus 350-luvulta). Loppuiltamme menikin Jannen osalta toipuessa tasta maailmaa mullistavasta kokemuksesta. Minun osaltani mullistavampi kokemus oli saada maha tayteen Burger Kingissa. Nam!
Seuraavana aamuna hotellissa tarjottiin aito englantilainen aamiainen: paistettu kananmuna, oudonmakuinen harmaa makkara, miltaanmaistumattomat pavut ja aarimmaisen iso viipale pekonia. Aamupalan pelasti tee ja paahtoleivat marmeladilla. Oli pekoni ja kananmunakin ihan jees. Aamupalan jalkeen lahdimme hotellilta King's Crossin rautatieasemalle, josta hyppasimme junaan kohti pohjoista! Matka kesti reilu kolme tuntia, ja maisemat olivat koko ajan melkeinpa samanlaisia: vihreita puita, kumpuilevia peltoja ja niittyja satunnaisilla lampailla.
Saavuimme Newcastleen, josta meilla oli jatkoyhteys laheiselle Riding Millin asemalle parin tunnin kuluttua. Moottorikayttoisen paikallisjunan kyydissa jannitys alkoi kohota aarimmaisyyksiin: millaista Minsteracresissa tulisi olemaan, minkalaisia ihmisia siella olisi, saisiko siella hyvaa ruokaa? Asemalle saapuessamme vastassa oli sahkopostista tuttu paikan johtaja, joka toivotti meidat lampimasti tervetulleiksi.
Ensimmaiset 30 tuntia Minsteracresissa ovat sujuneet mainiosti. Taalla on oikein mukavaa ja ihmiset ovat olleet todella ystavallisia ja huomaavaisia meita kohtaan. Mutta nyt tekstilla alkaa olemaan jo mittaa, joten jatkamme tasta joku toinen paiva. Katsotaan, jos saisimme laitettua myos muutaman kuvan tahanastisesta matkastamme.
Kaikki on taalla siis hyvin. :)
Ella & Janne
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Lähtö koittaa ja tärinä yltyy
Jääkaappi ja pakasti: tyhjennetty. Viimeisetkin johdot: vedetty irti pistorasioista. Rinkat: niin täynnä, että pursuavat. Ella: kirjoittaa nopeasti ensimmäistä päivitystä uuteen matkablogiin ennen kuin lähdetään Oulun kentälle. Janne: pyörii kämpässä innostuneen tärinän vallassa ja tarkastaa asiat tyypilliseen tapaan niin monta kertaa, että tulee hiki.
Eilen riemuitsimme Julian konfirmaatiosta, mutta suurimmat tuuletukset saivat Ylen uutiset, joissa kerrottiin uhkaavan lentolakon peruuntumisesta. Lentosuunnitelmamme näyttävät sittenkin toteutuvan ajatellun tavoin! (Huojentunut huokaus.) Seuraava yö siis vietetään Helsinki-Vantaan lentokentällä, luultavasti portilla 31, joka on nettisivun (www.sleepinginairports.net) mukaan paras alue nukkua enemmän tai vähemmän rauhallinen yö kyseisellä lentokentällä. Katsotaan miten käy. :D
Huomenna päivällä ollaan jo Lontoossa! Seuraavaan kertaan...
Eilen riemuitsimme Julian konfirmaatiosta, mutta suurimmat tuuletukset saivat Ylen uutiset, joissa kerrottiin uhkaavan lentolakon peruuntumisesta. Lentosuunnitelmamme näyttävät sittenkin toteutuvan ajatellun tavoin! (Huojentunut huokaus.) Seuraava yö siis vietetään Helsinki-Vantaan lentokentällä, luultavasti portilla 31, joka on nettisivun (www.sleepinginairports.net) mukaan paras alue nukkua enemmän tai vähemmän rauhallinen yö kyseisellä lentokentällä. Katsotaan miten käy. :D
Huomenna päivällä ollaan jo Lontoossa! Seuraavaan kertaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)