Paluu Suomeen ja Ouluun on koittanut! Eilinen päivä meni totaalisesti kulttuurishokissa. :D Vaikeuksia on ollut mm. oikeanpuoleisen liikenteen kanssa, suomen kielen puhumisessa lentovirkailijan kanssa, ääkkösten kirjoittamisessa (tähän mennessä on täytynyt korjata jokainen a ä:ksi erikseen) sekä suomalaisen television tasossa (ainakin BBC:n uutiset ovat huomattavasti paremmat ja kattavammat kuin Ylen). Toisaalta paluu kotiin oli tehty eilen hyvin helpoksi, sillä rakkaita perheenjäseniä oli vastassa lentokentällä ja yllätykseksi myös valmiina odottamassa kotona Alppilassa, jossa oli valmistettu tervetuloateria kaikkine herkkuineen. Vaikka jääkaappi olikin laitettu etukäteen päälle ja ruokaa oli huomaavaisesti ostettu meille valmiiksi, niin erityisen hyvä mieli tuli siitä, kun sai heti nähdä kaikkia rakkaita pitkästä aikaa. Odotamme innolla, että saamme nähdä teitä kaikkia muitakin pitkästä aikaa. Soitelkaa siis meille! :)
Lentomme Gatwickistä Helsinkiin ja Helsingistä Ouluun sujuivat hyvin ja väsyneesti. Eniten kärsimme jalkapohjien lihasten kireydestä! Sängystä nouseminen tuottaa hetkeksi suurta tuskaa ja vaappuminen puolelta toiselle näyttää kyllä vähän huvittavalta. Eiköhän se siitä. Tämä viikko meneekin enemmän tai vähemmän matkasta toipumisessa, ehkä eniten henkisellä tasolla, sillä reissumme oli kerta kaikkiaan upea. Janne: eeppinen. Kaikkea on vaikeaa kuvailla sanoilla, mutta tässä pieni yhteenvetogallup kokemuksistamme.
Mikä oli parasta?
E: Parasta oli se, että sai reissata Jannen kanssa. Meillä oli ihan huippuhauskaa yhdessä. :)
J: Se, että saimme olla yhdessä tällä reissulla todella oli kyllä parasta! Toiseksi parasta oli ihmiset, yhteisö ja yhteisöllisyys Minsteracresissa.
Mikä jäi harmittamaan?
E: Vähän harmitti se, kun olin viimeisen viikon Minsteracresissa kuumeessa.
J: Juuri mikään ei kyllä jäänyt harmittamaan. Ehkä hieman, että (on muuten tosiaan todella hankalaa kirjoittaa ä/ö-kirjaimia!) emme aivan ehtineet käydä roomalaisten Housesteads-linnoituksessa, kun kävimme Hadrianuksen muurilla. Ensi kerralla sitten!
Mikä oli hauskinta?
E: Hauskinta oli herneepalkojen perkaaminen koko joukolla Minsteracresissa. Jostain syystä kaikilla oli aivan erityisen hauskaa sinä iltana. :D
J: Hauskinta olivat ruokapöytäkeskustelut Minsteracresissa varsinkin silloin, kun ne lensivät jossain hauskankorkealla tasolla!
Mikä oli vaikuttavinta?
E: Vaikuttavinta oli varmaan Hadrianuksen muuri. Ei ainoastaan se muuri, vaan ne maisemat!
J: Muuri oli kyllä todella vaikuttava. Ehkä kuitenkin vaikuttavinta oli elää englantilaisessa kulttuurissa ja kokea sellaisia (arkisiakin) asioita, joista oli vain lukenut jostain tai nähnyt jossain. Lisäksi erittäin vaikuttavaa oli York-Northampton -jalkapallo-ottelu ja viimeisillä minuuteilla tullut kotijoukkueen voittomaali ja sen tuulettaminen lähes täpötäydessä katsomossa! Meteli oli korviahuumaava ja tunnelma senmukainen.
Mikä oli väsyttävintä?
E: Kirjaimellisesti väsyttävintä oli rinkan kantaminen, mutta siihenkin sitten tottui vähitellen.
J: Ehkä pitkät kävelymatkat tai sitten suihkulähteen altaan puhdistaminen pää alaspäin. Se oli kyllä aika väsyttävää. Väsyttävää oli myös kottikärrätä ylitäysiä kuormia ylös mäkeä.
Mitä jäät kaipaamaan?
E: Jään kaipaamaan ystäviä Minsteracresissa. Jostain syystä myös erityisesti paikan toista kissaa, Luckya. <3
J: Jään kaipaamaan Minsteracresia, ihmisiä siellä ja sitä erityistä tunnelmaa, mikä siellä oli ja minkä keskellä sai elää. Lisäksi jään kaipaamaan englannin puhumista niin aktiivisesti.
Mikä on parasta Englannissa?
E: Englannissa (erityisesti puhun nyt Pohjois-Englannista) parasta on ystävälliset ja jotenkin ihan hulvattoman hauskat ihmiset! Huumoria viljellään ahkerasti. Myös maisemat ovat Pohjois-Englannissa jylhiä ja upeita.
J: Julkinen liikenne, englannin kieli, kaikki vanhat rakennukset, maisemat, paahtoleipäaamiaiset, jalkapallokulttuuri, historia, Minsteracres.
Mikä on parasta Suomessa?
E: Puhdas ja hyvän makuinen vesi.
J: Läheiset ja ystävät sekä puhtaus ja raikkaus.
Mikä oli suurin yllätys?
E: Suurin yllätys oli se, miten nopeasti kotiuduimme Minsteracresiin ja kuinka ihania ihmiset siellä ovatkaan.
J: Suurin yllätys oli se, että millainen paikka Minsteracres olikaan tekemisineen, ihmisineen, toimintoineen yms.
Mikä oli juuri sellaista kuin odotitkin?
E: Lontoo. Tosin hyvä yllätys ja kokemus oli Shakespeare Globen Macbeth! Mahtavaa!
J: Oikeastaan lähes kaikki mitä koettiin, oli yli odotusten, joten ehkä sitten juuri mikään ei ollut sellaista, mitä odotti. Monet asiat kyllä yllättivät. Kuten se, että englantilainen ruoka oli ei ollutkaan niin huonoa kuin odotin - se oli itse asiassa ihan hyvää. :)
Mikä oli suurin pettymys?
E: Vaikeaa sanoa. Ehkä se, kun missattiin Oxfordissa bussi. Seuraava tuli neljän minuutin päästä. :D
J: Suurin pettymys oli varmaan Lontoon Sealife. Ehkä odotin liikoja.
Mikä oli paras ruoka-annos?
E: Hm, no ehkä paras hinta-laatusuhde löytyy Wetherspoon-pubeista, joissa käytiin useammankin kerran.
J: Wetherspoonin Mexican Burger oli kyllä omaa luokkaansa. Lisäksi tunnelma Wetherspooneissa oli aivan mahtava. Musiikki ei soinut ja leppoisa puheensorina vallitsi tummansävyisesti sisuisteissa idyllisissä pubeissa. Nando'sin peri peri -kana oli kyllä myös todella hyvää. Toisaalta taas Minsteracresissa eräänä todella kuumana päivänä rankan aamupäivätyöskentelyn jälkeen lounaalla saimme pastaa, kasvistomaattikastiketta, juustoraastetta ja valkosipulileipää. Täytyy sanoa, että se oli taivaallista siinä hetkessä. Lisäksi myös buffetit Pizza Hut -ravintoloissa olivat todella maukkaita. Ainiin, lisäksi ne intialaisesti maustetut lampaanpotkat, joita saimme eräällä vierailulla olivat todella herkullisia.
Mikä oli paras jälkiruoka?
E: Nando'sin sulkaajuustokakku ja vaniljaleivokset Belemin tyyliin (Pasteis de Belem). Nam!
J: Nando'sin kinuskijuustokakku oli kyllä todella hyvää, mutta niin oli myös yorkilaisen suklaakahvilan suklaatoffeekinuskikakku, joka oli niin makeaa, etten pystynyt syömään sitä loppuun asti. Ai että.
Mikä oli paras maisema?
E: Tämä on tosi paha. Maisema Minsteracresista pohjoiseen, Scarborough ja Hadrianuksen muuri. Ei voi valita näiden väliltä.
J: Tämä on kyllä paha. Ehkä paras kuitenkin on näkymä Minsteracresista pohjoiseen varsinkin, kun sitä katselee kappelista ehtoollisella tai hartaushetkessä.
Mitä uutta opit?
E: Opin kyllä englantia paljon, mutta myös sen, että onni on ihmiset vierellä ja rauha sydämmessä.
J: Opin paljon uutta Englannista, Iso-Britanniasta, englantilaisesti kulttuurista ja elämästä ja siitä, mikä todella on tärkeää.
Mitä haluaisit tehdä uudestaan?
E: Mennä takaisin Minsteracresiin!
J: Aivan, takaisin Minsteracresiin!
Mitä et tekisi uudestaan?
E: En varmaan valittaisi niin paljon kaikesta turhasta.
J: En menisi Lontoon Sealifeen.
Miltä nyt tuntuu?
E: Nyt tuntuu hyvältä. Kaiho jäi Englantiin, mutta mukavaa olla myös kotona. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo mukanaan!
J: Hyvältä tuntuu. Aivan mahtava reissu takana. Mahtava oli myös tulla kotiin ja nukkua omassa sängyssä. "Mixed feelings" eli "sekoitetut tunteet", koska mieli on haikea ja iloinen samaan aikaan.
Kiitos kaikille lukijoille!
Ella & Janne
keskiviikko 14. elokuuta 2013
maanantai 12. elokuuta 2013
Viimeinen yo ja ruuhkaisen Lontoon hyvat puolet
Heippa kaikille! Lahto lahenee huimaa vauhtia, ja olemmekin viimeiset paivat kummastelleet sita, kuinka mahtavat kaksi kuukauttamme Englannissa ovatkaan olleet! Olemme kylla niin onnellisia kaikesta, mita olemme saaneet kokea. Eika huimat kokemukset nayta loppuvan vielakaan, silla juuri asken kun kavelimme takaisin tanne hotelliimme, kirjaimellisesti ihan melkein tormasimme siihen samaiseen Billy Boydiin (Pippin, Taru sormusten herrasta) kadunkulmassa!!! Ilmeeni oli kylla varmaan ensiluokkainen, silla ensinnakin saikahdin ihan muuten vain, etta tormaan oikeasti johonkin ihmiseen, toiseksi tajusin heti, etta nimenomaan Billy Boydin naama on vain ehka puolen metrin paassa omasta naamastani. :D Janne jo melkein pyysi nimikirjoitusta, mutta olimme tasta shokeeraavasta kohtaamisesta niin mykistyneita, etta jatkoimme vain matkaa nauraen tapahtuneelle. Huippua! Naytti kylla silta, etta Billykin saikahti meita: joko siita syysta, etta meinasimme tormata haneen, tai etta ilmeemme olivat niin naurettavan aimistyneet.
Viime paivityksen jalkeen lahdimme siis heti bussilla katsomaan jalkapalloa, mika oli taas kerran hyva kokemus. Yorkin kokemukseen verrattuna puitteet olivat talla kertaa huomattavasti isommat: ihmisia oli n. 14 000, hevospoliisit vartioivat ihmismassojen kulkua, fanit olivat aggressiivisempia ja aanekkaampia, otteluohjelma oli jo normaalin kirjan mittainen (120 sivua) ja arvonnan ensimmaisen palkinnon arvo oli 5000 puntaa. Harmillisesti emme voittaneet. Mutta saimme nauttia hyvasta ottelusta, jota vierasjoukkue hienokseltaan hallitsi ja voittikin 0-1. Koitimme hillita koillisenglantilaisen vierasjoukkueen maalin tuulettamista, silla istuimme kotijoukkueen katsomossa. Mutta ei huolta, emme saaneet nyrkista naamaan.
Jalkapallon ohella olemme nauttineet Buckingham Palacen majesteettisuudesta, Westminsterin nahtavyyksista, Hyde Parkin tunnelmasta sen puhujineen, selvinneet valtavasta ruuhkasta Oxford Streetilla, ajelleet bussilla (mika on jo itsessaan saavutus sokkeloisessa ja kaoottisessa Lontoon liikenteessa, jossa on varmaan ziljoona eri bussilinjaa), kayneet London Aquariumissa ihastelemassa mm. pingviinien uintitekniikkaa ja ehtineet katsoa jopa vahan yleisurheilun MM-kisoja. Lisaksi olemme nauttineet taas kerran hyvasta ruoasta.
Tasta matkamme jatkuu metrolla kohti Victoria Coach Stationia, josta menemme bussilla Gatwickin lentoasemalle ja sen lahella olevaan hotelliin yoksi. Lentomme kohti Suomea lahtee aikaisin aamulla ja jo ennen iltaa olemmekin Oulussa. Weird! Olemme olleet jo pitkaan Englannissa ja elama taalla ja etenkin Minsteracresissa tuntui jo asettuvan omille uomilleen, joten tunnelmat ovat aika kaksijakoiset. Toisaalta on mukavaa palata kotiin, toisaalta reissu on ollut niin mahtava, etta sen loppuminen harmittaa. Olemme nauttineet joka hetkesta. Paivitamme viela Oulusta lopullisen yhteenvetopaivityksen, jossa pohdiskelemme tapahtumia ja tunnelmia taalta ja kotoa.
Nyt kohti uusia seikkailuja!
Ella & Janne
Viime paivityksen jalkeen lahdimme siis heti bussilla katsomaan jalkapalloa, mika oli taas kerran hyva kokemus. Yorkin kokemukseen verrattuna puitteet olivat talla kertaa huomattavasti isommat: ihmisia oli n. 14 000, hevospoliisit vartioivat ihmismassojen kulkua, fanit olivat aggressiivisempia ja aanekkaampia, otteluohjelma oli jo normaalin kirjan mittainen (120 sivua) ja arvonnan ensimmaisen palkinnon arvo oli 5000 puntaa. Harmillisesti emme voittaneet. Mutta saimme nauttia hyvasta ottelusta, jota vierasjoukkue hienokseltaan hallitsi ja voittikin 0-1. Koitimme hillita koillisenglantilaisen vierasjoukkueen maalin tuulettamista, silla istuimme kotijoukkueen katsomossa. Mutta ei huolta, emme saaneet nyrkista naamaan.
Jalkapallon ohella olemme nauttineet Buckingham Palacen majesteettisuudesta, Westminsterin nahtavyyksista, Hyde Parkin tunnelmasta sen puhujineen, selvinneet valtavasta ruuhkasta Oxford Streetilla, ajelleet bussilla (mika on jo itsessaan saavutus sokkeloisessa ja kaoottisessa Lontoon liikenteessa, jossa on varmaan ziljoona eri bussilinjaa), kayneet London Aquariumissa ihastelemassa mm. pingviinien uintitekniikkaa ja ehtineet katsoa jopa vahan yleisurheilun MM-kisoja. Lisaksi olemme nauttineet taas kerran hyvasta ruoasta.
Tasta matkamme jatkuu metrolla kohti Victoria Coach Stationia, josta menemme bussilla Gatwickin lentoasemalle ja sen lahella olevaan hotelliin yoksi. Lentomme kohti Suomea lahtee aikaisin aamulla ja jo ennen iltaa olemmekin Oulussa. Weird! Olemme olleet jo pitkaan Englannissa ja elama taalla ja etenkin Minsteracresissa tuntui jo asettuvan omille uomilleen, joten tunnelmat ovat aika kaksijakoiset. Toisaalta on mukavaa palata kotiin, toisaalta reissu on ollut niin mahtava, etta sen loppuminen harmittaa. Olemme nauttineet joka hetkesta. Paivitamme viela Oulusta lopullisen yhteenvetopaivityksen, jossa pohdiskelemme tapahtumia ja tunnelmia taalta ja kotoa.
Nyt kohti uusia seikkailuja!
Ella & Janne
lauantai 10. elokuuta 2013
Seikkailu jatkuu
Moi! Seikkailumme Englannissa jatkuu viela muutaman paivan ajan. Olemme nyt siis Lontoossa nauttimassa vilinasta ja vilskeesta. Mutta ennen kuin kerromme mita taalla on tapahtunut tahan mennessa, niin palataan viela hetkeksi Oxfordiin ja Blenheim Palacen maisemiin.
Viimeisena kokonaisena paivana Oxfordissa lahdimme siis bussilla kaymaan laheisessa Maailmanperintokohteessa Blenheim Palacessa, jossa mm. Winston Churchill on syntynyt. Onpa nyt nahty sekin makuuhuone, missa herra Churchill on saapunut maailmaan... Voidaan kylla suositella paikkaa kaikille! Palatsi oli uskomattoman iso ja kaunis, mutta palatsin puutarhat vetivat myos vertoja rakennuksen komeudelle.
Mutta ainakin Jannen mielesta iltamme takaisin Oxfordissa oli vielakin mahtavampi, silla menimme kaymaan juuri avatussa lautapelikahvilassa, jossa sisaanpaasymaksun jalkeen saa viettaa aikaa pelaten lautapeleja niin kauan kuin haluaa! Ja peleja oli paljon, silla hyllyissa oli n. 1500 eri pelia. Janne oli erittain innoissaan. Harmi kun Oulussa ei ole samanlaista paikkaa, mutta kaikki Jannen pelikaverit ovat aina erittain tervetulleita meille pelaamaan ja lievittamaan Jannen pelituskia. :D
Noh, sitten lahdimmekin Lontooseen, jossa olemme olleet nyt muutaman paivan. Ollaan kavelty ja katseltu maisemia ja nahtavyyksia, mutta eilen oli kylla yksi parhaimmista kokemuksista koskaan! Menimme aamulla kysymaan Shakespeare Globe Theaterista olisiko heilla yhtaan peruutuslippuja loppuunmyytyihin naytoksiin. Ja niinpa saimmekin kaksi seisomapaikkalippua Macbethin paivanaytokseen, 10 punnan yhteishintaan! Eeppista. Mutta vielakin eeppisempaa oli se, kun saavuimme viime tingassa teatterille hikisina pikakavelystamme ja esityksen alkaessa huomasimme, etta yksi nayttelijoista oli kuin olikin Taru sormusten herrasta tuttu Pippin eli Billy Boyd! Mahtavaa! Ja kaiken lisaksi Billy viela lauloikin jossain valissa naytelmaa. Naytelma ja teatteri kokonaisuudessaan oli aivan mahtava kokemus. Voimme suositella kaikille, vaikka jalat ovat vielakin vahan kipeat. Mutta ensi kerralla varaamme etukateen istumapaikat, niin upeista nayttelijasuorituksista voi nauttia vielakin enemman.
Mutta sepa siita eeppisyydesta, silla nyt lahdemme toiselle eeppiselle seikkailulle: nimittain katsomaan jalkapalloa! Vuorossa on Englannin toisen sarjatason Championshipin ottelu Charlton - Middlesbrough. Ja Janne on onnellinen. <3
Ella & Janne
Viimeisena kokonaisena paivana Oxfordissa lahdimme siis bussilla kaymaan laheisessa Maailmanperintokohteessa Blenheim Palacessa, jossa mm. Winston Churchill on syntynyt. Onpa nyt nahty sekin makuuhuone, missa herra Churchill on saapunut maailmaan... Voidaan kylla suositella paikkaa kaikille! Palatsi oli uskomattoman iso ja kaunis, mutta palatsin puutarhat vetivat myos vertoja rakennuksen komeudelle.
Mutta ainakin Jannen mielesta iltamme takaisin Oxfordissa oli vielakin mahtavampi, silla menimme kaymaan juuri avatussa lautapelikahvilassa, jossa sisaanpaasymaksun jalkeen saa viettaa aikaa pelaten lautapeleja niin kauan kuin haluaa! Ja peleja oli paljon, silla hyllyissa oli n. 1500 eri pelia. Janne oli erittain innoissaan. Harmi kun Oulussa ei ole samanlaista paikkaa, mutta kaikki Jannen pelikaverit ovat aina erittain tervetulleita meille pelaamaan ja lievittamaan Jannen pelituskia. :D
Noh, sitten lahdimmekin Lontooseen, jossa olemme olleet nyt muutaman paivan. Ollaan kavelty ja katseltu maisemia ja nahtavyyksia, mutta eilen oli kylla yksi parhaimmista kokemuksista koskaan! Menimme aamulla kysymaan Shakespeare Globe Theaterista olisiko heilla yhtaan peruutuslippuja loppuunmyytyihin naytoksiin. Ja niinpa saimmekin kaksi seisomapaikkalippua Macbethin paivanaytokseen, 10 punnan yhteishintaan! Eeppista. Mutta vielakin eeppisempaa oli se, kun saavuimme viime tingassa teatterille hikisina pikakavelystamme ja esityksen alkaessa huomasimme, etta yksi nayttelijoista oli kuin olikin Taru sormusten herrasta tuttu Pippin eli Billy Boyd! Mahtavaa! Ja kaiken lisaksi Billy viela lauloikin jossain valissa naytelmaa. Naytelma ja teatteri kokonaisuudessaan oli aivan mahtava kokemus. Voimme suositella kaikille, vaikka jalat ovat vielakin vahan kipeat. Mutta ensi kerralla varaamme etukateen istumapaikat, niin upeista nayttelijasuorituksista voi nauttia vielakin enemman.
Mutta sepa siita eeppisyydesta, silla nyt lahdemme toiselle eeppiselle seikkailulle: nimittain katsomaan jalkapalloa! Vuorossa on Englannin toisen sarjatason Championshipin ottelu Charlton - Middlesbrough. Ja Janne on onnellinen. <3
Ella & Janne
tiistai 6. elokuuta 2013
York & Oxford
Akateemiset tervehdykset Oxfordista! Vasyneet matkalaiset yrittavat muistella parin paivan takaiseen oleskeluun Yorkin kaupungissa, mika tuottaa suuria vaikeuksia, koska kaiken lisaksi olemme myos aivan taynna syotyamme taas kerran maukasta ruokaa JA jalkiruokaa. Yritamme parhaamme ennen kuin kiirehdimme elokuviin katsomaan Red 2 -leffaa ja keski-ikaisia tai sita vanhempia nayttelijoita. Jihuu!
Yorkissa saavuimme jo tutuksi tulleelle juna-asemalle, jonka jalkeen suuntasimme suoraan bussilla Bed and breakfast -hotelliimme, joka oli taas kerran vallan mainio! Jalkojen lepuuttelun jalkeen lahdimme kaymaan viela keskustassa haistelemassa tunnelmaa ja syomassa. Taytyy sanoa, etta enemman tai vahemman sattumanvaraisesti valitsemamme kaupunkikohteet nayttavat osuneen nappiin, silla York oli mita ihastuttavin vanha kaupunki. Muistomme Yorkista ja sen ihastuttavuudesta (etenkin Jannen kohdalla) ovat saaneet vanhojen talojensa lisaksi vaikutteita myos mahtavasta jalkapalloelamyksesta! Kavimme katsomassa paikallisen York City -joukkueen kauden ensimmaisen sarjaottelun (kyseessa Englannin neljanneksi korkein sarjataso). Vastassa oli Northampton ja yleisoa stadionilla oli 4388, mika tarkoitti sita, etta kotijoukkueen tehdessa voittomaalin viimeisilla minuuteilla korvani saivat shokkihoitoa koko yleison huutaessa suoraa kurkkua. Taytyy sanoa, etta suomalaiset eivat varmasti osaa fanittaa jalkapalloa, jos edes jaakiekkoa samalla innokkuudella. Ottelu oli muutenkin erittain hyva (pelaajat varmaan parempia kuin Suomen Veikkausliigassa!?!) ja tilanteita riitti molemmin puolin. Kotijoukkueen viime hetken voittomaali (1-0) oli kerrassaan maaginen kokemus! (suora lainaus: Janne Henriksson)
No niin, nelja minuuttia viela aikaa. Yorkille ei enaa riita enempaa aikaa. Oxfordissa siis ollaan. Tanaan ollaan kierrelty kaikki tarkeimmat kohteet keskustassa, mukaan lukien sata miljoonaa yliopiston eri collegea. Huomenna suuntaamme Blenheim Palaceen, jonka pitaisi olla yksi upeimmista ja suurimmista kartanoista Englannissa. Can't wait!
Nyt aika loppuu. Kaikki on erinomaisesti, toivottavasti siellakin teilla kaikilla. Vahan alkaa jo olla ikava Suomea ja kaikkia teita. Haaonnittelut Pauluksellle ja Annalle! Heippa!
Ella & Janne
perjantai 2. elokuuta 2013
Lomailua Scarborough'ssa
Terve taas kaikille! Olemme juuri lahtemassa Scarboroughsta, mutta tulimme viela kirjastoon paivittamaan blogia. Tama huvitus maksaa 2 puntaa puolelta tunnilta, joten nauttikaa upeasta 20 minuutin pikakirjoituksestamme. :D
Lahtomme Minsteracresista oli haikea. Sunnuntai-iltana vietimme laksiaisia syoden maukasta ruokaa ja pannukakkuja. Lisaksi Janne piti lyhyen kiitospuheen ja myos paikan johtaja piti meille pienen puheen ja antoi meille kaikkien puolesta laksiaislahjan. Ilta oli erittain mukava, vaikkakin oli surullista jattaa yhteiso, silla kaikki ovat olleet niin mukavia. Eniten tulee ikava ihmisia, joista ehti tulla meille hyvia ystavia. Maanantaiaamuna aamiaisen jalkeen lauloin viela laksiaislaulun koko porukalle, jonka jalkeen viela kaikki yhdessa itkettiin ja halailtiin, kunnes oli aika lahtea juna-asemalle.
Ensimmianen paivan Scarboroughssa meni enemman tai vahemman Minsteracresia muistellessa. Vielakin muistelemme upeita viikkoja Minsteracresissa, ja pakko myontaa, etta pakkohan sinne on takaisin joskus menna! Mutta elama jatkuu, ja Scarborough on ollut juuri sopiva paikka rentoiluun ja Englannin historiasta nautiskeluun. Kaiken kaikkiaan kaupunki on aivan valtavan kaunis merenrantakaupunki hiekkarantoineen, kukkuloineen, jyrkanteineen, laivoineen, kylpyloineen ja keskiaikaisine linnoituksineen.
Scarboroughssa olemme ihailleet kaupunkia kavellen, ottaneet aurinkoa hiekkarannalla (saat ovat suosineet!), kayneet kylpylassa uimassa, saunomassa ja hieronnassa, syoneet hyvaa pubiruokaa, vierailleet Scarborough Castlessa, kavelleet portaita ja jyrkkia rinteita ylos alas niin etta jalkoihin sattuu, ostaneet voileipia kaupasta, kayneet puistossa ja nauttineet ihanasta ja rauhallisesta merenrantahotellistamme, jossa saimme aivan eeppista aamupalaa joka aamu! Nam!
Kaiken taman lisaksi kavimme tiistaina Whitbyn kalastajakaupungissa, jossa soimme fish and chips -aterian satamassa, vierailimme kuuluisan Whitbyn luostarin raunioilla, kavelimme taas portaita ja jyrkkia rinteita ylos alas ja ihailimme Pohjanmerta aallonmurtajilta. Yorkshiren rannikko on kylla ihan upean kaunis. (Lisatietona viela, etta Sydamen asialla -sarja on kuvattu Whitbyssa.)
Kaikki on siis todella hyvin ja pian suuntaamme kohti Yorkin keskiaikaista kaupunkia, jota on kehuttu meille monta kertaa. Emme siis malta odottaa, mita sielta loytyy. Paivitamme taas kunhan ehdimme tietokoneen aareen, jos sellaisen jostakin vain loydamme. Nyt nauttimaan auringosta ja Englannin kattavasta junaverkostosta!
Ella & Janne
Lahtomme Minsteracresista oli haikea. Sunnuntai-iltana vietimme laksiaisia syoden maukasta ruokaa ja pannukakkuja. Lisaksi Janne piti lyhyen kiitospuheen ja myos paikan johtaja piti meille pienen puheen ja antoi meille kaikkien puolesta laksiaislahjan. Ilta oli erittain mukava, vaikkakin oli surullista jattaa yhteiso, silla kaikki ovat olleet niin mukavia. Eniten tulee ikava ihmisia, joista ehti tulla meille hyvia ystavia. Maanantaiaamuna aamiaisen jalkeen lauloin viela laksiaislaulun koko porukalle, jonka jalkeen viela kaikki yhdessa itkettiin ja halailtiin, kunnes oli aika lahtea juna-asemalle.
Ensimmianen paivan Scarboroughssa meni enemman tai vahemman Minsteracresia muistellessa. Vielakin muistelemme upeita viikkoja Minsteracresissa, ja pakko myontaa, etta pakkohan sinne on takaisin joskus menna! Mutta elama jatkuu, ja Scarborough on ollut juuri sopiva paikka rentoiluun ja Englannin historiasta nautiskeluun. Kaiken kaikkiaan kaupunki on aivan valtavan kaunis merenrantakaupunki hiekkarantoineen, kukkuloineen, jyrkanteineen, laivoineen, kylpyloineen ja keskiaikaisine linnoituksineen.
Scarboroughssa olemme ihailleet kaupunkia kavellen, ottaneet aurinkoa hiekkarannalla (saat ovat suosineet!), kayneet kylpylassa uimassa, saunomassa ja hieronnassa, syoneet hyvaa pubiruokaa, vierailleet Scarborough Castlessa, kavelleet portaita ja jyrkkia rinteita ylos alas niin etta jalkoihin sattuu, ostaneet voileipia kaupasta, kayneet puistossa ja nauttineet ihanasta ja rauhallisesta merenrantahotellistamme, jossa saimme aivan eeppista aamupalaa joka aamu! Nam!
Kaiken taman lisaksi kavimme tiistaina Whitbyn kalastajakaupungissa, jossa soimme fish and chips -aterian satamassa, vierailimme kuuluisan Whitbyn luostarin raunioilla, kavelimme taas portaita ja jyrkkia rinteita ylos alas ja ihailimme Pohjanmerta aallonmurtajilta. Yorkshiren rannikko on kylla ihan upean kaunis. (Lisatietona viela, etta Sydamen asialla -sarja on kuvattu Whitbyssa.)
Kaikki on siis todella hyvin ja pian suuntaamme kohti Yorkin keskiaikaista kaupunkia, jota on kehuttu meille monta kertaa. Emme siis malta odottaa, mita sielta loytyy. Paivitamme taas kunhan ehdimme tietokoneen aareen, jos sellaisen jostakin vain loydamme. Nyt nauttimaan auringosta ja Englannin kattavasta junaverkostosta!
Ella & Janne
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)