Heippa kaikille! Lahto lahenee huimaa vauhtia, ja olemmekin viimeiset paivat kummastelleet sita, kuinka mahtavat kaksi kuukauttamme Englannissa ovatkaan olleet! Olemme kylla niin onnellisia kaikesta, mita olemme saaneet kokea. Eika huimat kokemukset nayta loppuvan vielakaan, silla juuri asken kun kavelimme takaisin tanne hotelliimme, kirjaimellisesti ihan melkein tormasimme siihen samaiseen Billy Boydiin (Pippin, Taru sormusten herrasta) kadunkulmassa!!! Ilmeeni oli kylla varmaan ensiluokkainen, silla ensinnakin saikahdin ihan muuten vain, etta tormaan oikeasti johonkin ihmiseen, toiseksi tajusin heti, etta nimenomaan Billy Boydin naama on vain ehka puolen metrin paassa omasta naamastani. :D Janne jo melkein pyysi nimikirjoitusta, mutta olimme tasta shokeeraavasta kohtaamisesta niin mykistyneita, etta jatkoimme vain matkaa nauraen tapahtuneelle. Huippua! Naytti kylla silta, etta Billykin saikahti meita: joko siita syysta, etta meinasimme tormata haneen, tai etta ilmeemme olivat niin naurettavan aimistyneet.
Viime paivityksen jalkeen lahdimme siis heti bussilla katsomaan jalkapalloa, mika oli taas kerran hyva kokemus. Yorkin kokemukseen verrattuna puitteet olivat talla kertaa huomattavasti isommat: ihmisia oli n. 14 000, hevospoliisit vartioivat ihmismassojen kulkua, fanit olivat aggressiivisempia ja aanekkaampia, otteluohjelma oli jo normaalin kirjan mittainen (120 sivua) ja arvonnan ensimmaisen palkinnon arvo oli 5000 puntaa. Harmillisesti emme voittaneet. Mutta saimme nauttia hyvasta ottelusta, jota vierasjoukkue hienokseltaan hallitsi ja voittikin 0-1. Koitimme hillita koillisenglantilaisen vierasjoukkueen maalin tuulettamista, silla istuimme kotijoukkueen katsomossa. Mutta ei huolta, emme saaneet nyrkista naamaan.
Jalkapallon ohella olemme nauttineet Buckingham Palacen majesteettisuudesta, Westminsterin nahtavyyksista, Hyde Parkin tunnelmasta sen puhujineen, selvinneet valtavasta ruuhkasta Oxford Streetilla, ajelleet bussilla (mika on jo itsessaan saavutus sokkeloisessa ja kaoottisessa Lontoon liikenteessa, jossa on varmaan ziljoona eri bussilinjaa), kayneet London Aquariumissa ihastelemassa mm. pingviinien uintitekniikkaa ja ehtineet katsoa jopa vahan yleisurheilun MM-kisoja. Lisaksi olemme nauttineet taas kerran hyvasta ruoasta.
Tasta matkamme jatkuu metrolla kohti Victoria Coach Stationia, josta menemme bussilla Gatwickin lentoasemalle ja sen lahella olevaan hotelliin yoksi. Lentomme kohti Suomea lahtee aikaisin aamulla ja jo ennen iltaa olemmekin Oulussa. Weird! Olemme olleet jo pitkaan Englannissa ja elama taalla ja etenkin Minsteracresissa tuntui jo asettuvan omille uomilleen, joten tunnelmat ovat aika kaksijakoiset. Toisaalta on mukavaa palata kotiin, toisaalta reissu on ollut niin mahtava, etta sen loppuminen harmittaa. Olemme nauttineet joka hetkesta. Paivitamme viela Oulusta lopullisen yhteenvetopaivityksen, jossa pohdiskelemme tapahtumia ja tunnelmia taalta ja kotoa.
Nyt kohti uusia seikkailuja!
Ella & Janne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti