Sinne ja takaisin

Paluu Suomeen ja Ouluun on koittanut! Eilinen päivä meni totaalisesti kulttuurishokissa. :D Vaikeuksia on ollut mm. oikeanpuoleisen liikenteen kanssa, suomen kielen puhumisessa lentovirkailijan kanssa, ääkkösten kirjoittamisessa (tähän mennessä on täytynyt korjata jokainen a ä:ksi erikseen) sekä suomalaisen television tasossa (ainakin BBC:n uutiset ovat huomattavasti paremmat ja kattavammat kuin Ylen). Toisaalta paluu kotiin oli tehty eilen hyvin helpoksi, sillä rakkaita perheenjäseniä oli vastassa lentokentällä ja yllätykseksi myös valmiina odottamassa kotona Alppilassa, jossa oli valmistettu tervetuloateria kaikkine herkkuineen. Vaikka jääkaappi olikin laitettu etukäteen päälle ja ruokaa oli huomaavaisesti ostettu meille valmiiksi, niin erityisen hyvä mieli tuli siitä, kun sai heti nähdä kaikkia rakkaita pitkästä aikaa. Odotamme innolla, että saamme nähdä teitä kaikkia muitakin pitkästä aikaa. Soitelkaa siis meille! :)

Lentomme Gatwickistä Helsinkiin ja Helsingistä Ouluun sujuivat hyvin ja väsyneesti. Eniten kärsimme jalkapohjien lihasten kireydestä! Sängystä nouseminen tuottaa hetkeksi suurta tuskaa ja vaappuminen puolelta toiselle näyttää kyllä vähän huvittavalta. Eiköhän se siitä. Tämä viikko meneekin enemmän tai vähemmän matkasta toipumisessa, ehkä eniten henkisellä tasolla, sillä reissumme oli kerta kaikkiaan upea. Janne: eeppinen. Kaikkea on vaikeaa kuvailla sanoilla, mutta tässä pieni yhteenvetogallup kokemuksistamme.

Mikä oli parasta?
E: Parasta oli se, että sai reissata Jannen kanssa. Meillä oli ihan huippuhauskaa yhdessä. :)
J: Se, että saimme olla yhdessä tällä reissulla todella oli kyllä parasta! Toiseksi parasta oli ihmiset, yhteisö ja yhteisöllisyys Minsteracresissa.

Mikä jäi harmittamaan?
E: Vähän harmitti se, kun olin viimeisen viikon Minsteracresissa kuumeessa.
J: Juuri mikään ei kyllä jäänyt harmittamaan. Ehkä hieman, että (on muuten tosiaan todella hankalaa kirjoittaa ä/ö-kirjaimia!) emme aivan ehtineet käydä roomalaisten Housesteads-linnoituksessa, kun kävimme Hadrianuksen muurilla. Ensi kerralla sitten!

Mikä oli hauskinta?
E: Hauskinta oli herneepalkojen perkaaminen koko joukolla Minsteracresissa. Jostain syystä kaikilla oli aivan erityisen hauskaa sinä iltana.  :D
J: Hauskinta olivat ruokapöytäkeskustelut Minsteracresissa varsinkin silloin, kun ne lensivät jossain hauskankorkealla tasolla!

Mikä oli vaikuttavinta?
E: Vaikuttavinta oli varmaan Hadrianuksen muuri. Ei ainoastaan se muuri, vaan ne maisemat!
J: Muuri oli kyllä todella vaikuttava. Ehkä kuitenkin vaikuttavinta oli elää englantilaisessa kulttuurissa ja kokea sellaisia (arkisiakin) asioita, joista oli vain lukenut jostain tai nähnyt jossain. Lisäksi erittäin vaikuttavaa oli York-Northampton -jalkapallo-ottelu ja viimeisillä minuuteilla tullut kotijoukkueen voittomaali ja sen tuulettaminen lähes täpötäydessä katsomossa! Meteli oli korviahuumaava ja tunnelma senmukainen.

Mikä oli väsyttävintä?
E: Kirjaimellisesti väsyttävintä oli rinkan kantaminen, mutta siihenkin sitten tottui vähitellen.
J: Ehkä pitkät kävelymatkat tai sitten suihkulähteen altaan puhdistaminen pää alaspäin. Se oli kyllä aika väsyttävää. Väsyttävää oli myös kottikärrätä ylitäysiä kuormia ylös mäkeä.

Mitä jäät kaipaamaan?
E: Jään kaipaamaan ystäviä Minsteracresissa. Jostain syystä myös erityisesti paikan toista kissaa, Luckya. <3
J: Jään kaipaamaan Minsteracresia, ihmisiä siellä ja sitä erityistä tunnelmaa, mikä siellä oli ja minkä keskellä sai elää. Lisäksi jään kaipaamaan englannin puhumista niin aktiivisesti.

Mikä on parasta Englannissa?
E: Englannissa (erityisesti puhun nyt Pohjois-Englannista) parasta on ystävälliset ja jotenkin ihan hulvattoman hauskat ihmiset! Huumoria viljellään ahkerasti. Myös maisemat ovat Pohjois-Englannissa jylhiä ja upeita.
J: Julkinen liikenne, englannin kieli, kaikki vanhat rakennukset, maisemat, paahtoleipäaamiaiset, jalkapallokulttuuri, historia, Minsteracres.

Mikä on parasta Suomessa?
E: Puhdas ja hyvän makuinen vesi.
J: Läheiset ja ystävät sekä puhtaus ja raikkaus.

Mikä oli suurin yllätys?
E: Suurin yllätys oli se, miten nopeasti kotiuduimme Minsteracresiin ja kuinka ihania ihmiset siellä ovatkaan.
J: Suurin yllätys oli se, että millainen paikka Minsteracres olikaan tekemisineen, ihmisineen, toimintoineen yms.

Mikä oli juuri sellaista kuin odotitkin?
E: Lontoo. Tosin hyvä yllätys ja kokemus oli Shakespeare Globen Macbeth! Mahtavaa!
J:  Oikeastaan lähes kaikki mitä koettiin, oli yli odotusten, joten ehkä sitten juuri mikään ei ollut sellaista, mitä odotti. Monet asiat kyllä yllättivät. Kuten se, että englantilainen ruoka oli ei ollutkaan niin huonoa kuin odotin - se oli itse asiassa ihan hyvää. :)

Mikä oli suurin pettymys?
E: Vaikeaa sanoa. Ehkä se, kun missattiin Oxfordissa bussi. Seuraava tuli neljän minuutin päästä. :D
J: Suurin pettymys oli varmaan Lontoon Sealife. Ehkä odotin liikoja.

Mikä oli paras ruoka-annos?
E: Hm, no ehkä paras hinta-laatusuhde löytyy Wetherspoon-pubeista, joissa käytiin useammankin kerran.
J: Wetherspoonin Mexican Burger oli kyllä omaa luokkaansa. Lisäksi tunnelma Wetherspooneissa oli aivan mahtava. Musiikki ei soinut ja leppoisa puheensorina vallitsi tummansävyisesti sisuisteissa idyllisissä pubeissa. Nando'sin peri peri -kana oli kyllä myös todella hyvää. Toisaalta taas Minsteracresissa eräänä todella kuumana päivänä rankan aamupäivätyöskentelyn jälkeen lounaalla saimme pastaa, kasvistomaattikastiketta, juustoraastetta ja valkosipulileipää. Täytyy sanoa, että se oli taivaallista siinä hetkessä. Lisäksi myös buffetit Pizza Hut -ravintoloissa olivat todella maukkaita. Ainiin, lisäksi ne intialaisesti maustetut lampaanpotkat, joita saimme eräällä vierailulla olivat todella herkullisia.

Mikä oli paras jälkiruoka?
E: Nando'sin sulkaajuustokakku ja vaniljaleivokset Belemin tyyliin (Pasteis de Belem). Nam!
J: Nando'sin kinuskijuustokakku oli kyllä todella hyvää, mutta niin oli myös yorkilaisen suklaakahvilan suklaatoffeekinuskikakku, joka oli niin makeaa, etten pystynyt syömään sitä loppuun asti. Ai että.

Mikä oli paras maisema?
E: Tämä on tosi paha. Maisema Minsteracresista pohjoiseen, Scarborough ja Hadrianuksen muuri. Ei voi valita näiden väliltä.
J: Tämä on kyllä paha. Ehkä paras kuitenkin on näkymä Minsteracresista pohjoiseen varsinkin, kun sitä katselee kappelista ehtoollisella tai hartaushetkessä.

Mitä uutta opit?
E: Opin kyllä englantia paljon, mutta myös sen, että onni on ihmiset vierellä ja rauha sydämmessä.
J: Opin paljon uutta Englannista, Iso-Britanniasta, englantilaisesti kulttuurista ja elämästä ja siitä, mikä todella on tärkeää.

Mitä haluaisit tehdä uudestaan?
E: Mennä takaisin Minsteracresiin!
J: Aivan, takaisin Minsteracresiin!

Mitä et tekisi uudestaan?
E: En varmaan valittaisi niin paljon kaikesta turhasta.
J: En menisi Lontoon Sealifeen.

Miltä nyt tuntuu?
E: Nyt tuntuu hyvältä. Kaiho jäi Englantiin, mutta mukavaa olla myös kotona. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo mukanaan!
J: Hyvältä tuntuu. Aivan mahtava reissu takana. Mahtava oli myös tulla kotiin ja nukkua omassa sängyssä. "Mixed feelings" eli "sekoitetut tunteet", koska mieli on haikea ja iloinen samaan aikaan.

Kiitos kaikille lukijoille!

Ella & Janne